Lisää loimutusta taivaalle
Viime viikonloppuna revontulet loimusivat komeasti paitsi Suomessa, niin myös melkein kaikkialla pohjoisen pallonpuolen pohjoisseuduilla. Aurinko sylkäisi pinnaltaan viime viikolla äreimpään X-luokkaan kuuluneen purkauksen, ja vaikka se ei osunutkaan suoraan maapalloon, sai se aikaan säpinää täälläkin: satelliittioperaattorit joutuivat suojaamaan avaruudessa olevia hoidokkejaan, astronautit avaruusasemalla menivät aseman säteilysuojaan ja taivaalla loimusivat komeat revontulet.
Tuoreen arvion mukaan nyt alkamassa oleva aurinkosykli 24 tulee olemaan ennätyksellisen aktiivinen. Auringon aktiivisuushan vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa, tuorein minimiaika on juuri takana ja keskustähtemme puhti on paranemassa. Parhaiten aktiivisuuden näkee Auringon pinnalla olevien pilkkujen määrässä (niitä siis on eniten maksimiaikaan) ja niiden tienoilta roiskuvien aurinkopurkausten määrässä sekä voimakkuudessa. Seuraavan maksimin odotetaan osuvan vuosien 2010 ja 2011 tienoille.
Koska Auringon aktiivisuus sekä Maassa havaittava geomagneettinen aktiivisuus käyvät käsi kädessä, tietää korkea aktiivisuus Auringossa myös korkeaa aktiivisuutta revontulissa sekä pahaa aikaa aurinkomyrskyjen haittaamille satelliiteille, sähköverkoille sekä kaasuputkille. Tiedetään tapauksia, joissa aurinkomyrsky on alkanut synnyttää sähköä sähköverkkoon, jolloin sen sijaan että verkkoon kytketyt sähkölaitteet olisivat kuluttaneet energiaa, alkoi verkosta työntyä virtaa voimalaitoksiin.
Tuoreen ennusteen tulevasta aktiivisuussyklistä esitti Marshallin avaruuslentokeskuksessa työskentelevä aurinkofyysikko David Hathaway viime viikolla San Fransiscossa pidetyssä Yhdysvaltain geofysikaalisen unionin kokouksessa. Hänen ja kollega Robert Wilsonin mukaan maapallon geomagneettinen tilanne kertoo Auringon aktiivisuuden varsin tarkasti jopa kahdeksan vuotta eteenpäin. Havaintoja maapallon geomagneettisesta aktiivisuudesta on tehty päivittäin vuodesta 1868 (mm. Suomessa on eräs maailman pisimmistä yhtäjaksoisista mittauksista) ja Hathaway ja Wilson huomasivat tämän lähes 150 vuotta pitkän käyrän ennustavat 94%:n tarkkuudella tulevan aktiivisuusmaksimin huippuaktiivisuuden. "Emme tiedä miksi näin on, mutta näin on", sanovat tutkijat.
[inline:01]
(Oheisessa kuvassa on Aurinko SOHO-satelliitin näkemänä nyt torstaina 21.12.)
Auringon aktiivisuudesta on tehty havaintoja noin 400 vuoden ajan ja tuleva maksimi näyttää olevan yksi voimakkaimmista. Sen pilkkuluvuksi ennustetaan 150 (plus miinus 25). Pilkkuluku ei ole suoraan pilkkujen määrä Auringon pinnalla, vaan se lasketaan kertomalla pilkkuryhmien (joiksi pilkut yleensä ovat kerääntyneet) määrä kymmenellä ja lisäämällä siihen yksittäisten pilkkujen määrä. Ja käyrää tehtäessä on kyseessä pilkkuluvun jollain tapaa painotettu keskiarvo, joten yksittäiset, päivittäiset pilkkuluvut saattavat olla moninkertaisia. Itse olen aikanaan Aurinkoa useammin katsoessani laskenut päälle 300:n luokkaa olevia pilkkulukuja, jolloin pikku kaukoputken heijastamasta kuvasta on saanut toden teolla laskea pilkkuja...
Nyt talvella Aurinkoa ei juuri kannata katsella, koska se on näkyessäänkin niin lähellä taivaanrantaa, mutta kevään koittaessa Aurinko tarjoaa varmasti jännää nähtävää. Sitä ei saa katsoa missään nimessä suoraan, vaan sen kuva kannattaa heijastaa kaukoputkesta paperille. Lisätietoja Auringon havaitsemista on mm. Ursan aurinkohavaintojaoston ja nuortenkerhon sivuilla.
Aurinkomaksimin aikaan Auringon säteilemä ja Maahankin kohdistama energia kasvaa hieman, mutta ei niin paljoa kuitenkaan, että se pystyisi selittämään lämpötilan nousun maapallolla. Kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen eivät siis ole seurausta Auringon aktiivisuudesta, mutta se saattaa osaltaan kiihdyttää kehitystä.
