Ma 01.05.2006 @ 11:26admin

Tähtitaivaskatsaus

Tänään maanantaina, toukokuun ensimmäisenä päivänä, kannattaa vääntäytyä illalla noin 22.30 ulos. Etenkin eteläisessä Suomessa luvassa on kerrassaan kaunis näky, kun kirkkaan Jupiterin, punertavan Marsin ja rengasplaneetta Saturnuksen kanssa taivasta koristamaan tulee erikoisvieras: avaruusasema ISS, joka nousee noin kymmenen asteen korkeuteen.

Samaan aikaan kun valtaosa väestöstä keskittyi riekkumiseen & rälläämiseen, katselin eilen illalla uudella kaukoputkellani Jupiteria. Sen neljä suurinta kuuta näkyivät hienosti ja muistuttivat taas kerran aurinkokuntamme kolmiulotteisuudesta: siellä ne kuut pyörivät planeettansa ympärillä samaan tapaan kuin planeetat Auringon ympärillä. Ja kuinka ollakaan, kuiden ratataso on jokseenkin sama kuin planeettojen ratataso, joten kaukoputkessa kuut vain etääntyvät Jupiterista kukin omaa tahtiaan ja kääntyvät liikkumaan taas kohti Jupiteria - ja koko ajan jokseenkin samalla viivalla pysyen. Kyllä Galileilla oli aikanaan ihmettelemistä, kun hän pienellä kaukoputkellaan katseli kuita ja koitti ymmärtää mistä on kyse.

Nämä keväiset illat ovat muutekin kauniita, ennen kuin kesän valoisuus syö yötaivaan. On miellyttävää, kun Aurinko paistaa ja on valoisaa, mutta yhtä lailla kun kaipaan talvella valoa, kaipaan kesällä tähtitaivasta. Juuri silloin olisi mukavaa kantaa putki ulos ja katsella ylös, kun lämpötila olisi mukavan lämmin. Elokuussa onneksi on vielä lämmintä, mutta samalla myös tarpeeksi pimeää, mutta silloin tuleva talvi jo tuo oman haikean henkäyksensä havaintoihin.

Mutta siis nyt juuri on paitsi lämpötila jo inhimillinen, taivas tumma, ja lisäksi taivaalla on Jupiterin lisäksi Mars ja Saturnus, minkä lisäksi illalla kymmenen tienoilla kuunsirppi sekä Plejadien tähtijoukko ovat vielä näkyvissä. Kaikkia voi katsoa myös kiikarilla, joskin Saturnuksen renkaat näkyvät niillä vielä varsin heikosti. Pieni kaukoputki tuo renkaatkin näkyviin. Ja myös ilman mitään optisia laitteita on taivasmaisema kaunis. Sääennusteen mukaan taivaskin on selkeä lähes koko maassa.

Täällä etelässä ilmestyy näkyviin myös kansainvälinen avaruusasema, joka nousee harvoin radallaan näin pohjoiseen. Olen katsellut sitä rakennusvaiheensa eri aikoina etelämpää, ja miehitetyn avaruusaseman näkeminen on aina yhtä sykähdyttävää: kun tähdet ovat kaukana ja tavalliset satelliitit kovin hengettömiä, on kirkas avaruusasema selvästi inhimillinen piste mustalla taivaalla, koska tiedän, että sen sisällä on kaksi ihmistä. He saattavat juuri samaan aikaan katsoa myös alaspäin kohti Maata, suoraan kohti sinua/minua.

Helsingin horisontin mukaan laskettuna avaruusasema ilmestyy näkyviin klo 22:37 lounaistaivaalla noin kymmenen asteen korkeudessa ja katoaa paria minuuttia myöhemmin hieman etelämpänä. Kirkkaudeltaan se on 1,6 magnitudia, eli kohtalaisen kirkkaan tähden luokkaa; etelämpänä asema näkyy yleensä pitempään ja on huomattavan kirkas, mutta nyt ja täällä täytyy tyytyä vähempään.

Nyt päivällä kaukoputkien omistajat voivat myös katsoa Aurinkoa ja sen pinnalla olevia kahta komeaa pilkkuryhmää. Kaukoputkella ei koskaan saa katsoa ilman erikoissuodattimia suoraan Aurinkoon, koska pieni vilkaisukin himmentämättömään Aurinkoon putken läpi saattaa sokaista silmän. Sen sijaan Auringon voi heijastaa putken läpi valkoiselle paperille, mutta tällöinkin täytyy katsoa etteivät esimerkiksi lapset vilkaise suoraan kaukoputkeen. Heijastaminen onnistuu hyvin myös kiikareille, tosin silloin toinen puoli kiikarista kannattaa pitää kiinni, eli suojus päällä kiikarin ison linssin puolella.

Auringonpilkut ovat miellyttäviä seurattavia, koska yhden päivänkin aikana niissä saattaa tapahtua muutoksia ja ne liikkuvat koko ajan Auringon pyöriessä eteenpäin. Ne saattavat tulla näkyviin Auringon reunan takaa ja painua toisella puolella reunan taakse, jolloin meille lämpöä ja valoa antavan tähden pallomaisuus näkyy hyvin selvästi.

Ja nyt nauttimaan auringonpaisteesta ilman havaintovälineitä - ilma on kerrassaan upea fillarilenkkiä varten!

Ai niin: tähtitaivaan asennon ja planeettojen sekä kuun sijainnit näkee kätevästi Ursan sivuilta: Tähtitaivas nyt. Kartta näyttää automaattisesti taivaan "nyt", siis hetkellä jolloin sivua katsotaan, mutta kirjoittamalla alas toisen ajan saa kuvan esimerkiksi täksi illaksi klo 22:30. Ohessa sivuilta tulostettu kartta täksi illaksi Helsinkiä ja eteläistä Suomea varten.

0 kommenttia

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu