Lokakuun camelopardalidit (ja muuta yliluonnollista)

Kerromme tänään Prisma Studiossa Jarmo Moilasen löytämästä uudesta meteoriparvesta. Se on nimetty koomiselta kuuluvalla kamelimaisella nimellä Kirahvin tähdistön mukaan - meteorit kun näyttävät tulevan sieltä - mutta mielestäni jännintä asiassa on kuitenkin löydön lisäksi löytäminen.

Moilanen on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on aidosti kiinnostunut ympärillään näkyvillä erilaisista asioista ja ilmiöistä. Hän kertoo sanovansa usein, että hänen harrastuksensa kattavat taivaan ja Maan, ne molemmat mukaan lukien. Hän katselee taivaalle, kantaa kameraa ja muistilehtiötä koko ajan mukanaan ja tutkailee jopa pieniä kiviä jalkojensa alla. Kun tähän lisätään vielä kunnioitettava määrä erilaista tietoa luonnonilmiöistä ja luonnosta yleisesti, on löytämisen resepti valmis: havainnon lisäksi tarvitaan tietoa siitä, mikä on oikeasti erikoista, sekä tietysti hieman onnea.

Hän on löytänyt kolme uutta halomuotoa, eli ilmakehässä olevien jääkiteiden aikaansaamaa valoilmiötä, joita tunnetaan vain viitisenkymmentä. Haloharrastus on vienyt hänet jopa Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön kustantamana Etelänavalle, mikä on eräs parhaimmista paikoista halojen näkemiseen; lisäksi hän meni kahden muun suomalaisen kanssa omin nokkinensa keskelle kylmintä Siperiaa myös ilmakehän valoilmiöiden perässä. Eikä tässä vielä kaikki: hän keksi kallioperää tutkiessaan pari vuotta sitten myös suuren törmäyskraatterin Keurusselältä ja nyt geologien listoilla on sellaisia 11. Siis Suomesta löytynyttä ammoisen meteorin iskuarpea. Oheisessä kuvassa Jarmo Moilanen on viime viikolla Prisma Studion haastateltavana.

[inline:01]

Tuorein löytö liittyy myös meteoreihin, mutta havaintotapa oli hieman erilainen. Moilanen seuraa rutiininomaisesti yötaivaalla lentäviä tulipalloja, kirkkaita tähdenlentoja, erityisellä kameralaitteistolla, joka rekisteröi yön aikana näkökentässä olleet tähdenlennot ja näyttää ne aamulla kuvaruudulla. Lokakuun camelopardalidit löydettiin juuri näin. Siinä missä vähemmän valppaampi havaitsija olisi vain todennut taivaalta tulleen muutamia hassuja meteoreja ja tuhonnut vaatimattomat kuvat, Moilanen pohti niiden liikesuuntia ja tarkisti mielenkiinnon vuoksi niiden suunnat. Ne näyttivät tulleen samasta pisteestä taivaalla, joten kyseessä oli selvästi meteoriparvi. Mutta eihän sieltä tunnettu meteoriparvea!

Siis klassinen esimerkki hyvästä löydöstä, missä pelkän havainnon lisäksi tarvitaan tietoa ja intuitio siitä, että havainnossa on jotain omituista. Loppu menikin periaatteessa luonnollisesti, eli Moilanen kertoi havainnostaan muille harrastajille, havainto todettiin, meteorien ravat laskettiin, niiden mahdollisen emokappaleen rata hahmoteltiin ja asiasta kerrottiin myös ns. ammattitutkijoille. He innostuivat heti asiasta ja meteoriparvi todistettiin lopullisesti nyt vuotta myöhemmin, siis viime lokakuun 5. päivänä tehdyillä havainnoilla.

Kyseessä on tärkein suomalaisen tähtiharrastajan tekemä löytö, ja jos huonosti käy, niin se saattaa nousta jopa koko maapalloa koskevaksi asiaksi. Meteorit ovat nimittäin peräisin komeetasta, joka kiertää Aurinkoa hyvin soikealla kiertoradalla, joka liippaa erittäin läheltä Maata. Pyrstötähden kiertoaika Auringon ympäri on arviolta 4000 vuotta, mutta meteoriparven ominaisuuksien perusteella näyttää siltä, että nähdyt hituset ovat komeetan etupuolella - itse emo on siis tulossa vasta kohta. Kuinka kaukana se on, siitä ei osata sanoa mitään, ja toki on mahdollista, että se on vasta mennyt ohitse. Sen rata on kuitenkin kallellaan liki 90 astetta maapallon ratatason kanssa, joten kun se ilmestyy näkyviin, niin se saattaa olla jo hyvin lähellä. Suurin osa maanpäälisistä kaukoputkista on lisäksi päiväntasaajan ja eteläisen pallonpuolen suunnalla. NASAn Peter Jenniskens arvioi sen olevan viiden vaarallisimman Maata uhkaavan pitkäjaksoisen komeetan joukossa!

No, paniikkiin ei ole syytä, sillä törmäyksen todennäköisyys on edelleen erittäin pieni. Silti komeettaa kannattaa nyt etsi tarkasti, ja etsiminen on helpompaa kun nyt tiedetään mitä etsiä ja periaatteessa mistä. Moilanen tuskin kuitenkaan saa nimeään komeetalle, sillä vaikka hänen havaintonsa olisi auttanut löytämisessä, saa varsinaisesti ensimmäisen kerran kiikariinsa komeetan nappaava tutkija.

Jarmo Moilasen tapauksesta tulevat mieleeni ne monet huomautukset, kun minuakin on kehotettu kiinnittämään huomiota epänormaalin pyöreiden pikkukivien tai taivaalla olevien kummallisten pilvien sijaan joihinkin "hyödylliseen". Se, että on kiinnostunut monista eri asioista ja kiinnittää huomiota tällaisiin kummallisuuksiin on mielestäni oikeasti paljon hyödyllisempää kuin suuri osa arkielämän hyödyllisinä pitämistä asioista. Esimerkiksi rahan pyörittämisestä paikasta toiseen tai valtaosasta toimistotyötä. Suurin osa syvällisesti elämäämme vaikuttaneista keksinnöistä on tehty puolihuomaamatta, epäolennaisuuksia tutkiessa. Sähkö on tästä klassinen esimerkki. Tai lentokone – voin hyvin kuvitella mitä lintujen lentoa päiväkausia tuijottaneille lentämisen pioneereille on irvailtu.

Tähän liittyy suoraan myös uutinen, mistä kerrottiin tänään aikakin Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa. Kyse on tutkimuksesta, jonka mukaan myös akateemisesti koulutetut ihmiset uskovat yliluonnollisiin asioihin. Tarkoituksena varmastikin oli tutkia juuri sitä miten koulutus vaikuttaa siihen kuinka paljon henkilö näkee haamuja, aaveita, UFOja ja muita sellaisia, ja vaikka pientä korrelaatiota tutkimuksessakin oli, ei näillä kahdella asialla ole välttämättä ihan suoraa yhteyttä.

Akateemisuus tai muu korkea koulutus sinällään ei kerro luonnontuntemuksesta paljoakaan, sillä suurin yhä useammin jopa peruskouluissa hypätään luonnon perustavaa laatua olevia perusasioiden ylitse. Usein epäluonnollisten asioiden havainnoissa kyse on siitä, ettei havaitsija tunne edes luonnollisia asioita: jos taivaalla näkyy omituinen valoilmiö, ei se ole automaattisesti Siriuksesta saapunut lentävä lautanen, vaan kenties bolidi - kirkas ja suhteellisen pitkään näkyvä tähdenlento. Tai jos pimeässä rasahtaa, voi selitys olla myös pöllö. Ja niin edelleen. Suuri osa etenkin kaupungeissa asuvista ihmisistä on etääntynyt siinä määrin luonnosta ja taivaanilmiöistä, että jos mieli vähänkin on myönteinen yliluonnollisuuksille, on monia täysin normaaleita asioita helppo pitää yliluonnollisina.

Itse en ole nähnyt luotettavasti koskaan mitään yliluonnollista, mutta haluaisin todella mielelläni nähdä jotain sellaista. Tekisin siitä mielelläni havainnon ja kertoisin asiasta todisteiden kanssa muillekin, niin asiasta ei olisi enää epäselvyyttä!

Koko joukko luonnollisia, ja juuri siksi erittäin jänniä asioita on Jarmo Moilasen kotisivuilla.