Pidän kesästä, en kesäajasta

Alkuun varoitus: tämä postaus sisältää sadattelua.

 

Kesäaikaan siirtyminen ei ole mitenkään tärkeimpiä asioita maailmassa, mutta varmasti yksi tyhjänpäiväisimmistä tavaksi muodostuneista historiallisista jäänteistä. Varmastikin aikanaan on ollut tärkeää käyttää hyväksi kaikki päivänpaiste ja siirtää siksi kelloja tunnilla edes- ja taaksepäin keväällä ja syksyllä, mutta nykyisin yhteiskunta elää joka tapauksessa kellon ympäri, joten edut ovat hyvin kyseenalaiset.

 

Kaiken tietävä Wikipedia kertoo, että kesäaika otettiin ensimmäisen kerran käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikaan Saksassa vuonna 1916 ja Britannia sekä Yhdysvallat tekivät samoin seuraavina vuosina. Tärkein peruste oli pula-aika ja hiilen säästäminen. Kesäajasta luovuttiin kuitenkin monissa paikoin pian, koska kellojen vääntely ei ollut ihmisten mieleen, kunnes taas toisen maailmansodan jälkeen se tuli muotiin ja viimeistään 1980-luvun alussa lähes kaikki Euroopan maat ottivat kesäajan käyttöön. Suomessa näin tehtiin vuonna 1981.

 

Näin tähtitieteilijän näkökulmasta kesäaika on naurettava keksintö kahdestakin syystä: ensinnäkin se pakottaa elämään keinotekoisesti kauempana kukin paikkakunnan omasta aurinkoajasta ja toiseksi se tekee illoista yhä valoisampia. On toki mukavaa paistatella päivää pitempään, mutta samalla pimeä yö tulee myöhempään. Aurinko ei ole etelässä enää keskipäivällä, vaan iltapäivällä.

 

Luonnollisestikaan suuri osa ihmisistä ei kiinnitä mitään huomiota siihen missä Aurinko on milloinkin ja mikä on tähtitaivaan suhde kellonaikaan, mutta tämä on myös yksi peruste sille, miksi kesäaika on nykyisin täysin tyhjänpäiväistä. Elämä menee eteenpäin koko ajan kellonajasta riippumatta, lamput loistavat monissa toimistoissa ympäri vuorokauden joka tapauksessa ja kodeissa illalla säästetty sähkö käytetään aamulla.

 

Kellojen siirtely vie energiaa ja aiheuttaa kustannuksia, koska kaikki yhteiskunnassa toimii kellonajan perusteella. Ja koska kaikkialla maailmassa ei siirrytä kesäaikaan samana päivänä (eikä kaikkialla siirrytä lainkaan), pitää näinä aikoina ja syksyllä normaaliaikaan siirtymisen aikoihin olla tarkkana. Nykytekniikka saa tosin monet kellot ottamaan kesäajan huomioon automaattisesti, mutta tämäkin luo omat ongelmansa: mikä kello on siirtynyt itsekseen ja mikä ei? Kelloja on lisäksi joka puolella, joten ainakin meillä kotona siirtämättömiä kelloja löytyy vielä viikkojen päästäkin.

 

Kirottua sirkusta koko kesäaikaan siirtyminen! Aamuvirkut voisivat herätä vain tuntia aikaisemmin ja antaa muiden pitää kellonsa koko ajan samassa ajassa!

 

En suinkaan ehdota Suomen siirtymistä itsekseen pois kesäajasta, koska silloin ongelmia tulisi vieläkin enemmän, mutta esimerkiksi EU voisi ottaa asiakseen kesäajasta irtaantumisen maailmanlaajuisesti. Vinkki siis Brysseliin: jos intoa ei riitä oikeasti tärkeiden asioiden kuntoon laittamiseen, niin kesäajan historiallisesta painolastista irtaantuminen voisi olla hyvää sijaisaktiviteettia...

Asiasanat: 

1 kommentti

Tein asian tiimoilta kansalaisaloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu