Perjantaina pamahtaa (Kuussa)
Nyt perjantaina 9. lokakuuta klo 14:31:30 Suomen aikaa Kuuhun etelänavan luona olevaan kraatteriin osuu iso kappale. Tämä tiedetään etukäteen varsin tarkasti, koska kappale on heinäkuussa laukaistun kantoraketin ylin vaihe, jota seuraa LCROSS-niminen luotain. Tarkoituksena on yksinkertaisesti pamauttaa iso määrä Kuun pinta-ainetta pilveksi pinnan yläpuolelle ja mitata sitä mahdollisimman tarkasti.
Havaintojen mukaan Kuun napa-alueilla saattaa olla paljonkin vettä pinnan alla, ja jos näin on, se helpottaa kovasti tulevaisuuden miehitettyjä kuulentoja, koska vedestä saa vetyä ja happea - siis hengitettävää ilmaa ja polttoainetta. Tähän mennessä vedestä on vain viitteitä, jotka on saatu kaukaa kuvaamalla ja mittaamalla, mutta nyt törmäys mahdollisesti nostaa niin paljon pinta-ainetta näkyviin, että vedestä saadaan vakuuttava todistus.
Kerroin törmäyksestä ja Kuun etelänapojen kiinnostavuudesta tarkemmin tämän viikon Prisma Studiossa, joka on katsottavissa Areenassa ensi viikon alkuun saakka. Kuten Paul Spudis, Houstonissa olevan Lunar and Planetary Instituten tutkija kertoo ohjelmassa, ovat Kuun eteläseudut todellakin kiinnostavia alueita, koska siellä on kohtia, joihin Aurinko paistaa lähes jatkuvasti, ja myös paikkoja, jotka ovat lähes ikuisessa varjossa. Koska Aurinko paistaa lähes suorakulmaisesti Kuun pyörimisakselista katsottuna, kiertää Aurinko Kuun napa-alueilta katsottuna lähes horistontissa ja siten tilanne on vähän kuin Maan napaseuduilla kevät- ja syyspäivän tasauksen aikaan.
Tämä perjantain pamaus ei ole ensimmäinen kerta, kun ihmisen tekemä laite törmää Kuuhun. Ensimmäiset maapalloa ympäröivää kiertorataa kauemmaksi lähetetyt luotainlennot noin 50 vuotta sitten ohjattiin tutkimaan Kuuta, ja osa luotaimista törmäsi Kuuhun; Kuuta tarkemmin tutkittaessa ensimmäiset lähikuvat Kuun pinnasta saatiin törmääjiltä, jotka lähettivät kuvia aina tuhoutumiseensa saakka; Apollo-alusten kuumodulit ohjattiin törmäämään Kuuhun sen jälkeen, kun astronautit olivat siirtyneet komentomoduliin kuukiviensä kanssa; ja viime vuosina useakin Kuuta tutkinut luotain on työnsä päätteeksi ohjattu tuhoutumaan Kuun pintaan. Osassa näistä tapauksista syntynyttä pilveä on koitettu havaita Maan pinnalta ja kiertoradalla olevilla teleskoopeilla, mutta tulokset ovat jääneet vaisuiksi.
Nyt toiveet ovat korkealla, sillä paitsi että törmäyspaikka on valittu tarkasti siten, että todennäköisyys veden löytymiseen on suuri, ja koskaan aikaisemmin ei törmääjä ole ollut näin massiivinen. Lisäksi nyt törmäystä päästään havaitsemaan aitiopaikalta. Centaur on yli 12 metriä pitkä ja kolmisen metriä halkaisijaltaan oleva tötterö, jonka massa on noin kaksi tonnia. Sen törmäysnopeus on 2,5 km/s ja se osuu Kuun pintaan lähes pystysuoraan, tarkalleen 75° kulmassa. Arvioiden mukaan se synnyttää noin 28 metriä leveän ja viitisen metriä syvän kratteerin ja sinkoaa ilmaan 350 tonnia Kuun pinta-ainetta.
700-kiloinen LCROSS-luotain seuraa Centauria noin 640 kilometrin päässä ja osuu Kuun pintaan noin neljä minuuttia myöhemmin. Se puolestaan saa aikaan vajaat 20 metriä halkaisijaltaan ja 3,5 metriä syvyydeltään olevan kraatterin. Ja nämä kraatterit syntyvät Cabeus A -nimisen kraatterin sisälle, jos tähtäys onnistuu - ja mikä ettei onnistuisi, sillä Cabeus on halkaisijaltaan lähes sata kilometriä.
LCROSS pystyy siis havaitsemaan erinomaisesti törmäystä ja syntynyttä pilveä monipuolisin havaintolaittein sekä kameroin, mutta myös Kuuta kiertävä Lunar Reconnaissance Orbiter, Hubblen avaruusteleskooppi ja koko joukko satelliitteja ja observatorioita katsoo huomenna iltapäivällä tarkasti kohti Kuun etelänapaa. Mukana on myös ruotsalainen, suomalaisillakin laitteilla havaintoja tekevä Odin-satelliitti. Myös suuri joukko tähtiharrastajia on hälytetty seuraamaan Kuuta, sillä törmäys saattaa näkyä jopa paljain silmin. Suomessa Kuu on näkyvissä törmäyksen aikaan kaikkialla, tosin etelässä se on juuri ja juuri vielä näkyvissä, horisontin yläpuolella luoteistaivaalla.
Päivitys törmäyksen jälkeen: törmäyksistä ei havaittu silmin mitään, mutta ne ovat tapahtuneet ja törmäykset on vahvistettu mm. lämpökuvien avulla. Joka tapauksessa törmäys ei ollut yhtä näkyvä kuin aiemmin odotettiin; etenkin jos odotti ennakkoanimaatioissa näytettyä spektaakkelia, niin pettymys oli suuri. No, harva oikeasti odotti mitään sellaista. Sinänsä hupaisaa, että NASA on kertonut etteivät huimimmat animaatiot olleet heidän tekemiään, mutta kyllä törmäys oli varsin mahtavaa katsottavaa NASAn virallisissakin videoissa...
LRO ja LCROSS-luotain itse tekivät Centaurin iskeytymisestä havaintoja ja saivat tuloksia, tosin hyvin vähän. On mahdollista, että Cabeus-kraatteri oli syvempi ja sen pohja kovempaa ainetta kuin oletettiin, jolloin törmäyksessä syntynyt pölypilvi oli pieni ja jäi varjoon.
Paras törmäyskuva on ohessa: LCROSS otti sen juuri sillä hetkellä, kun Centaur mäsähti Kuun pintaan.
