Ensimmäinen ongelma
Enpä ennättänyt pariin päivään päivittämään blogia, koska Arizonan yliopisto on ystävällisesti kyytinyt ympäriinsä katselemassa monenlaisia kiinnostavia hankkeita. Esimerkiksi Biosfääri 2 - iso lasikattoinen rakennelma, missä koetettiin elää muusta maailmasta hermeettisesti suljettuna omavaraisesti - on nykyisin yliopiston tutkimuslaitos. Kerron siitä ja muistakin Arizonan jännittävyyksistä myöhemmin, sillä Phoenix-laskeutuja on nyt vielä etusijalla.
Toinen päivä Marsissa toi mukanaan ensimmäisen ongelman, tosin probleemi ei ollut pinnalla Phoenix-laskeutujassa, vaan kiertoradalla Mars Reconnaissance Orbiterissa. MRO on paitsi ottanut huimaavat kuvat laskeutuvasta ja pinnalla jo käkkivästä Phoenixista (sekä sen laskuvarjosta ja lämpösuojakilvestä, jotka ovat pudonneet parin sadan metrin päähän laskeutujasta omille tahoilleen), niin myös välittänyt ahkerasti tietoa Maan ja Phoenixin välillä. Phoenix luottaa tietoliikenteessään täysin Marsia kiertäviin satelliitteihin, joten kun kiertoradalla tökkii, niin pinnalla hommat ovat pysähdyksissä.
MRO:n UHF-radio meni nimittäin mykäksi, kun sen tieteellisiä tutkimuslaitteita kytkettiin päälle laskeutumisen erikoisjärjestelyjen jälkeen. Radio saatiin kyllä pian taas toimimaan, mutta yhden solin toimintaohjeet jäivät välittämättä Phoenixille, joten se otti solin numero kolme lunkisti tekemällä uudelleen toiselle solille määrätyt tehtävät uudelleen. Lennonjohdossa Tucsonissa tämä tiesi tosin lisähommia, koska seuraavien päivien ohjelmaa piti muokata uuteen uskoon.
Samalla Pasadenassa päätettiin siirtää MRO toistaiseksi sivuun tiedonvälityksestä ja hoitaa viestien välittäminen toisen amerikkalaissatelliitin, Mars Odysseyn avulla. Näiden lisäksi eurooppalainen Mars Express voisi ottaa homman hoitaakseen, jos tilanne niin vaatii, joten MRO:n häiriö ei ollut missään vaiheessa Phoenixin toiminnan kannalta vakavaa. Laskeutuja itse on täysissä voimissa.
Nyt tänään Phoenixin on tarkoitus ottaa lisää kuvia ensimmäisestä, koko ympäröivän maiseman näyttävästä panoraamasta (josta on jo kolmannes valmiina ja jonka pitäisi valmistua tänään torstaina) ja verrytellä robottikäsivarrellaan. Käsivarsi tekee seitsemän liikettä, joilla se irtoaa kiinnikkeistä, jotka ovat sitoneet sen tiukasti kiinni laskeutujan kanteen, ja ojentautuu valmiusasentoon kohti Marsin pintaa. Pinnalle se päästetään kuokkimaan vasta sitten, kun koko kaivuualueesta on tehty tarkka kolmiulotteinen kartta. Kaikki tehtävät liikkeet simuloidaan ensin tietokoneilla ja harjoitellaan Tucsonissa olevalla laskeutujan täydellisellä kaksoiskappaleella; opiskelijat rakentavat parhaillaan kaksoiskappaleen ympäristöä mahdollisimman tarkaksi kopioksi oikeasta Phoenixin ympärillä olevasta lähitienoosta.
Laskeutumispaikka on osoittautunut kuvissa jo hyvin jännäksi, koska juuri sopivasti robottikäden työskentelyalueella on ns. polygoni, eli pienten vajoamien reunustama alue, joka on todennäköisesti laajenevan ja supistuvan jään halkeamien rajaama alue. Samanlaisia tavataan Maan päältä Etelämantereen jäätiköiltä, ja siksi sen tutkiminen tulee olemaan eräs Phoenixin tärkeimmistä tehtävistä. Tämän vuoksi ulottuvilla oleva polygoni on julistettu "suojelualueeksi", kuten kuvatiimin vetäjä Mark Lemmon sanoi, johon ei kosketa ennen kuin tiedetään täsmälleen mitä, miten ja mistä kohtaan tullaan tekemään. Siksi kuokalla aiotaan kauhaista ensinnä aivan muualta.
Nyt vain ensimmäistä panoraamaa odottamaan - näkyyköhän vieressä oleva, halkaisijaltaan kymmenisen kilometriä oleva kraatteri niissä?
