Doping, toinen osa
Kirjoitin maanantaina dopingista ja yllättäen palaan asiaan saman tien: eilen lentokoneessa sattui käteeni ranskalainen satiirilehti Le Canard enchaîne, jonka tämän tuoreen numeron etusivulla oli kiinnostava dopingiin liittyvä uutinen. Sen mukaan myös Zinedine Zidane käyttää (tai käytti) kiellettyjä menetelmiä.
Le Canard, kuten ranskalaismediaa tuntevat tietävät, on sanomalehtimäinen keskiviikkoisin ilmestyvä huumorilehti, joka kirjoittaa aina asiallisista aiheista, mutta hieman koomisesti ja irvaillen. Lehden vahvuus on eri lähteistä tulevien, usein ristiriitaisten asioiden yhdisteleminen, jolloin todellinen totuus saattaa putkahtaa esiin. Sen asiasisältö on siis paikallaan, sillä todelliset tapahtumat ja asiat usein ovat erittäin koomisia ihan sellaisinaan. Tosin lehden satiiriluonteisuuden vuoksi sen kirjoituksia vastaan on helppo puolustautua, koska ne voi todeta huumoriksi.
No, nyt siis lehti kirjoitti dopingista otsikolla "Uutta verta". Lehden mukaan missään muussa urheilulajissa kuin pyöräilyssä ei tällä haavaa pyritä estämään ja paljastamaan dopingia yhtä tehokkaasti. Esimerkiksi taannoisissa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa ei ollut lainkaan verinäytteiden ottoa doping-testeissä. FIFAn lääkärien mukaan se on turhaa ja pelkät satunnaiset virtsanäytteistä tehtävät testit riittävät heidän mielestään hyvin.
Canardin teksin mukaan eräässä haastattelussa aikaisemmin Ranskan rock-maailman ikinuori laulajalegenda Johnny Hallyday kertoi käyneensä usein lisäämässä verenhappeaan eräässä sveitsiläisessä sairaalassa ja tavanneensa siellä myös Zidanen. "Hän käy siellä hoidossa pari kertaa vuodessa ja ymmärrän kyllä miksi", kertoi rockvaari jutussa.
Jutussa ei tarkenneta asiaa, mutta oletettavasti kyseessä on ensisijaisesti mm. sukeltajantaudin ja veritautien hoitoon käytettävä menetelmä, jossa potilas/asiakas asetetaan painekammioon moninkertaiseen ilmakehän paineeseen ja hänen annetaan hengittää silloin tällöin puhdasta happea. Fysiikan peruslakien mukaisesti sataprosenttista happea hengitettäessä henkilön vereen tulee normaalia enemmän puhdasta happea, joka suuren paineen (2-6 ilmakehää) johdosta tunkeutuu tehokkaasti kaikkialle elimistössä.
Tämä ns. hapettaminen poistaa verestä ja koko kehosta typpeä ja hiilidioksidia, jolloin hoidon aikana veren happisisältö saattaa nousta jopa 13-kertaiseksi. Hapen lisääntyneen määrän lisäksi paine saa aikaan sen, että happea on siis kaikkialla kehossa - myös alueilla ja lihaksissa, joissa sitä yleensä on hieman liian vähän.
Hoitotoimena hapettaminen auttaa vaurioituneiden kudosten uudistumista ja lisää immuunijärjestelmän tehoa, ja sitä käytetään mm. palovammojen, sukellustaudin ja sädehoitojen aikaansaamien kudosvaurioiden hoitoon. Mutta urheilussa hapettaminen on kerrassaan taivaallinen tapa suorituskyvyn lisäämiseen, koska se on tehokas, ja etenkin kun veritestejä ei tehdä, sen on täysin huomaamaton. Verrattuna moneen muuhun dopingiin, on se myös varsin edullista, sillä hoitokerta maksaa vain pari tuhatta euroa.
Palloilijat, ja monet muut urheilijat siis voivat käyttää tätäkin menetelmää huoletta, koska veritestejä ei ole, mutta ammattilaispyöräilijät eivät, koska ylisuuresta veren happipitoisuudesta jää kiikkiin. Että pitäisikö taas syyttää pyöräilijöitä näppärämpien keinojen keksimisestä vai muita yksinkertaisten testien puutteesta?
