Su 20.08.2006 @ 23:04admin

Sinikielitauti

Kyse ei ole mustikkapiirakan jälkeisestä peiliin katsomisesta, vaan todennäköisesti (jälleen) eräästä pienestä, mutta konkreettisesta ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pikkuvaivasta. Limburgista, Hollannin eteläosasta on löytynyt sinikielitautiin sairastunut lammas.

Ei, ei mitään paniikkia. Kyseessä on Culicoides imicola -hyttyslajin levittämä virustauti, joka on erittäin vaarallinen vain lampaille, vuorille, naudoille ja hirvieläimille - ei ihmisille. Taudin ei pitäisi tarttua maidon tai lihatuotteiden kautta. Tauti tappaa jopa 70% tartunnan saaneista lampaista ja vuohista, kun taas nautaeläimille se ei ole erityisen vaarallinen. Sen sijaan lehmät levittävät tehokkaasti tautia eteenpäin.

Tautia on esiintynyt perinteisesti maissa, joissa sitä levittävät hyttyset elävät mukavasti läpi vuoden, eli lämpimissä maissa mm. Afrikassa, Intiassa, Kiinassa, Meksikossa ja Yhdysvaltain eteläosissa. Sen nimi tulee siitä, että kuumeen ja limakalvotulehduksen jälkeen näkyvimmät merkit sairastumisesta ovat eläinten suualueella, ja usein nimen omaan kieli alkaa sinertää.

Erilaisia eläintauteja on maailmassa kuin ihmistautejakin, paljon ja erilaisia. Osa sairauksista ilmenee täysin ennalta arvaamatta jossain, mutta toisinaan taudit lähtevät leviämään ja saavat aikaan suurtakin harmia, ja jopa tuhoa. Sinikielitauti saattaa olla tällainen, ja jos se rantautuisi Suomeen, olisi maamme hirvi- ja lammaskarjat vaarassa. Suuressa. Brittein saarilla siihen suhtaudutaan jo yhtä vakavasti kuin suu- ja sorkkatautiin.

Hollannista viime viikon lopussa löytynyt tapaus saattaa olla satunnaisen lentokoneen mukana tuleen hyttysen tartuttama, ja myös esimerkiksi eläinten sperman mukana kulkeutuminen on teoriassa mahdollista. Todennäköisempää on se, että tautia levittävät hyttyset ovat edenneet jo keskisen Euroopan korkeudelle. Viime vuosien aikana sinikielitauti on rantautunut jo Etelä-Eurooppaan, minne se näyttää jo rantautuneen pysyvästi. Esimerkiksi Sardiniassa, Korsikassa ja Baleaareilla on jouduttu lopettamaan suuria määriä eläimiä (siis kaikki ne, jotka eivät ole kuolleet tautiin).

Eteläisten eläinten ja kasvien siirtyminen kohti pohjoista ei suinkaan ole mitään uutta. Puulajien rajat ovat siirtyneet ylöspäin ja kasvukausi on pidentynyt myös Suomessa. Vaikka ilmaston muuttuminen tuokin periaatteessa Suomeen lämpimämmät kelit ja tekee vähitellen maatalouden pohjoisten alueiden erikoiskorvaukset aiheettomiksi, tulee kaiken ohella yhä enemmän sinikielitaudin kaltaisia haittoja.

Lisäksi kannattaa katsoa mitä etelässä on tapahtumassa. Espanja käryää parhaillaan metsäpaloissa, kun maa on kuivempi kuin miesmuistiin. Meikäläinen kuivuus ei ole vielä mitään siihen verrattuna!

Yksittäinen ihminen ei tietenkään pysty ilmastonmuutosta pysäyttämään, sinikielitautihyttysistä puhumattakaan, mutta miljoonien yksittäisten ihmisten teoilla on vaikutusta. Lista siitä, mitä kukin pystyy tekemään ilmastomuutoksen hillitsemiseksi on yksinkertainen ja monessa eri paikassa kerrottu:

- Liiku omalla voimallasi.
Lyhytmatkainen kaupunkiliikenne tuottaa 40% liikenteen päästöistä

- Käytä mahdollisimman paikallisia tuotteita.
Tavaroiden ja elintarvikkeiden rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa on usein turhaa

- Käytä vähemmän sähköä.
Valitse vähän sähköä kuluttavia laitteita, äläkä käytä niitä stand-by -toiminnassa (85% laitteiden käyttämästä sähköstä kuluu turhaan)

- Lämmitä asuntoasi järkevästi.
Lämmitys ja ilmastointi nappaavat leijonanosan käyttämästämme energiasta ja aivan liian suuri osa siitä käytetään turhaan

- Jos ostat auton, valitse vähäpäästöinen.
Pienempi auto riittää yleensä hyvin, ja hybridiautojakin on jo saatavana. Myös ajotapa merkitsee paljon!

- Käytä lentomatkustamista harkiten.
Noin 10% maailman kasvihuonekaasuista tulee lentoliikenteestä, joten kun lennät, kannattaa valita lyhyin reitti nykyaikaisia lentokoneita käyttävällä yhtiöllä. Suurin osa lentoliikenteen päästöistä tulee vanhoista lentokoneista ja sotilasliikenteestä.

0 kommenttia

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu