Yäk, fysiikkaa!

Luin sunnuntain iloksi Helsingin sanomien blogeja ja siellä muun muassa työharjoittelussa olleiden kivoja kirjoituksia. Tosin jäin miettimään viimeisen kirjoittajan, taloustoimituksessa olleen Eevertin toteamusta, että hän kaipaa kaksiviikkoista rupeamaansa "viimeistään silloin, kun ensimmäisestä fysiikan kaksoistunnista on puolet kulunut".

Se, etteivät fysiikka, kemia ja matematiikka, sun muut sellaiset luonnontieteet erityisemmin viehätä nuoria, ei sinällään ole yllätys. Eikä kyse ole vain Suomesta, sillä nyt viikonloppuna myös BBC:n tiedesivuilla kirjoitettiin brittinuorten samanlaisista asenteista. Miksi näin on? Samaan aikaan juuri niille olisi suurta kysyntää työelämässä ja uskaltaisin jopa väittää, että Euroopan tulevaisuus riippuu tieteestä, tutkimuksesta ja tekniikasta, taiteelliseen luovuuteen, markkinoinnilliseen ideointiin ja näppärään designiin paketoituna. Kaikkialla tarvittaisiin juuri tieteellisteknistä ymmärtämistä.

Koska pohjimmiltaan esimerkiksi fysiikka on valtavan jännittävää, on koulussa oltava jotain vikaa. En tiedä miten nykyisin koulussa fysiikkaa opetetaan, mutta kun itse olin koulussa, oli laskeminen a ja o. Ensin puisevat laskukaavat esiin ja sitten niiden perusteella piti ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi. Jos hyvin kävi, niin ensinnä oli demonstraatio (joka ei aivan onnistunut sekä selitys siitä mitä olisi pitänyt tapahtuja) ja sen perusteella taas laskettiin. Itse selvisin kunnialla tunneista lähinnä siksi, että olin innostunut aiheesta jo aikaisemmin ja olin hotkinut kirjaston populaaritieteelliset kirjat, joissa laskeminen oli ihan sivuseikka. Rehellinen ollakseni taisin olla varsin näsäviisas ja opettajan kannalta hankala oppilas kysymyksineni. Anteeksi jälkikäteen :-)

Fysiikassa ainakin omasta mielestäni tärkeintä on kertoa mitä luonnossa ja ympärillämme fyysisessä maailmassa tapahtuu ja miksi, sekä tietysti millainen se on ja mikä on oma paikkamme siinä. Kun sekaan heitetään vähän tieteen historiaa, menneisyyden erilaisia fysiikan valopäitä ja kummallisia sattumuksia kun tiedettä on viety eteenpäin, niin luulisi myös ns. humanistisesti suuntautuneen henkilön kiinnostuvan. Edes sen verran, että jaksaisi opiskella alaa vähän; laskemisen voi jättää sitten niille, jotka siitä ovat enemmän innostuneita.

Sama oikeastaan pätee matematiikkaan. Monasti kielellisesti lahjakkaat ihmiset katsovat laskemista karsaasti, mikä on varsin ihmeellistä siksi, että matematiikka on kieli. Siinä on kielioppinsa ja sääntönsä, lausekkeensa ja kaavansa, tosin poikkeuksia on hieman vähemmän. Matemaattisesti voi tehdä runoja, kuvata asioita ja kertoa jopa vitsejä. Matematiikka on myös graafisesti ja taiteellisesti kaunista, sillä geometria on upeaa!

Vai olisiko kyse enmmänkin siitä, että koulussa aineesta riippumatta tarjotaan vain roppakaupalla valmiita vastauksia ja annetaan ainakin alitajuisesti kuva siitä, että maailma on valmis, selitetty ja kaikki ymmärretään täydellisesti. Että jostain löytyisi aina tutkija, joka selittäisi asian kuin asian, ja viimeistään netistä löytäisi tiedon, jos sitä nyt sattuisi joskus kaipaamaan. Jos koulussa voitaisiin herättää kiinnostus asioihin, tieteeseen ja muihinkin, niin se ajaisi puolestaan ottamaan enemmän asioista selvää ja huomaamaan, että tarina on paljon pitempi kuin mitä koulussa sanotaan, ja että itse asiassa kertomus (alasta riippumatta) on vasta alussa - jonkun pitää kirjoittaa sitä eteenpäin. Jokainen vastaus kysymykseen synnyttää uuden kysymyksen, yleensä useamman, ja lopulta maailma täynnä kysymysmerkkejä, jotka houkuttelevat ottamaan selvää asioista. Mielenkiinto ja uteliaisuus ovat käymässä harvinaisiksi luonteenpiirteiksi...

Itse asiassa voimme katsoa myös tiedeohjelmissa kriittisesti peiliin. Prisma Studiossa esimerkiksi aikaa on yleensä niin vähän, että tunnelmoinnit ja avoimet kysymykset jätetään helposti pois, minkä lisäksi nykyisin toimitusilmapiiri laajemmin painottaa tiukkaa asiaa ja pyrkii jättämään usein epämääräiset, hahmottumattomat epäselvyydet pois, vaikka ne ovat juuri niitä täkyjä, joihin ainakin aktiivinen katsoja tarttuisi. Tehtävämme on toki tarjota tietoa, mutta myös sen, mistä ei tiedetä, kertominen olisi tärkeää.

Radio on luonteeltaan enemmän pohtivampi ja siellä ohjelmissa on yleensä myös enemmän aikaa. Lisäksi radion kuvattomuus laittaa automaattisesti ajatuksen liikkeelle, koska jokainen joutuu muodostamaan päässään oman käsityksensä asioista.

No, jos palataan kouluun, niin itselläni fysiikantunneista Apian yläasteella ja lukiossa on kulunut jo kovasti aikaa, joten kysynpä millaista nykyisin koulussa luonnontieteiden tunneilla on? Millaisia kokemuksia teillä on näiltä tunneilta?