Maailmanennätys!
Muistatteko elokuvan Maailman nopein intiaani? Alkuvuodesta saleissa pyörinyt filmi kertoi uusiseelantilaisesta Burt Munrosta, joka viritti 1920-luvulta peräisin olleen Indian Scout -moottoripyörän ja ajoi sillä 1960-luvulla koko joukon edelleen voimassa olevia nopeusennätyksiä. Tositarinan paikkana oli Utahissa sijaitseva Bonnevillen suola-aavikko. Nyt alkuviikosta siellä tehtiin taas historiaa.
Maailma tuskin tästä menee sekaisin, mutta dieselmoottorilla toimivien autojen nopeuden maailmanennätys on nyt 529 km/h. Brittiläinen, enemmän pyörälliseltä ohjukselta kuin autolta näyttävä JCB Dieselmax saavutti tuon keskinopeuden kahdella ajokerralla, ja Federation Internationale de l'Automobile (suomeksi Kansaivälinen autoliitto ei kuullosta niin hyvältä) hyväksyi ennätyksen virallisesti nyt tiistaina. Tämä ei kuitenkaan Staffordshirestä kotoisin olevalle tiimille riitä, sillä tänään keskiviikkona he koittavat tiristää ennätystä vieläkin paremmaksi.
Autojen nopeusennätyksiä tehtäessä viime aikoina huomio on kiinnittynyt lähinnä vain vauhtiin, jolloin voimanlähteeksi näihin ns. autoihin on asennettu suihkumoottoreita ja raketteja. Ennätystä pitää hallussaan nyt tätä dieselautoakin ajanut Kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjälentäjä Andy Green, joka kiihdytti Thrust SSC -pyörälaitteen 1227 kilometrin tuntinopeuteen vuonna 1997. Siis yliäänennopeuteen, missä auton ajaminen on erittäin vaikeaa - ja vaarallista.
Kun tuon absoluuttisen autonopeusennätyksen rikkominen on erittäin haastavaa, on tietysti muita ennätyksiä vielä rikottavaksi. Kuten oli tämä vuodesta 1973 voimassa ollut dieselautojen nopeusennätys. Se oli "vain" 380km/h, eli melkeinpä tavallista nykyaikaista dieselhenkilöautoa virittämällä olisi päässyt ellei yli, niin ainakin ennätyksen tuntumaan.
Tähän Dieselmax -autoon ruuvattiin kiinni kaksi turboahdettua dieselmoottoria ja korin muoto hiottiin muista ennätysautoista tutuksi puikulaksi, jolle pituutta kertyi seitsemän metriä. Ennätysajot suoritettiin suola-aavikolla aamunkoitteessa, jolloin lämpötila oli yön jälkeen vielä matala, eikä tuuli puhaltanut juuri lainkaan.
Mitään varsinaista hyötyähän tästä ei ole, ja ekologisesti moisten autojen tekeminen ja niillä ajaminen on haitallista, mutta onneksi ihminen on tällainen perusluonteeltaan: vuorelle pitää kiivetä, koska se on olemassa, ja nopeusennätyksiä pitää tehdä yhä uudelleen, koska aina voi päästä kovempaa. Rajat on tehty rikottavaksi!
