Hiiletön yhteiskunta?

Tuore uutinen YLEn uutissivulta kirjoittaa: "Se edellyttää käytönnässä hiilettömään yhteiskuntaan siirtymistä siten, että siirtyminen alkaa jo nyt. Pitemmän päälle tällaisen tavoitteen toteutuminen vaatii aivan uudenlaista teknologiaa, ja tässä vaiheessa onkin vaikea sanoa, kuinka realistinen tavoite on, Mäkelä sanoo."

Luin koko jutun pariin kertaan uudelleen, ja vaikka sitä ei jutussa sanota, voisin olettaa, että kyse on hiili-polttoaineen käyttämisen lopettamista. Hiili-alkuaine on yksi elämän perusta, joten yhteiskunta ei voisi toimia lainkaan ilman hiiltä kaikissa eri muodoissaan. Voi olla, että kyse tässä jutussa on vain ajatuskatkoksesta tai vahingossa epäselvästä ilmaisusta, mutta kirjoitus kirvoittaa minussa kaksi ajatusta.

Ensinnäkin monet (toimittajat mukaan luettuna) eivät tunne tieteen perusasioita kovin hyvin, joten lausahdukset "hiili on paha", "mä en halua syödä geenejä" tai "säteily on kauheaa" menevät helposti läpi. 18% ihmisestä on hiiltä, kaikissa kasvi- ja eläinsoluissa on geenejä ja säteilyä on joka puolella ihan luonnostaan.

Toiseksi ilmastomuutoksesta puhuttaessa huomio on nyt kiinnittynyt vain muutamiin yksiin ja samoihin mantroihin, joita toistetaan aivottomasti. Hiilidioksidipäästöjen pienentäminen on tärkeää, ilmaston muuttuminen pitää ottaa vakavasti, enkä millään muotoa ole kyseenalaistamassa asian tärkeyttä, mutta valtaossa aiheesta tehdyissä jutuissa pääasiassa kauhistellaan vain asialla samaan tapaan kuin nyt kilpalauletaan kurjimpia talousennusteita. Samaan aikaan mitään ei oikeasti tapahdu, tuntuu siltä, että kukaan - ainakaan Suomessa - ei oikeasti haluaisi tehdä mitään. Enkä laske tähän tänään illalla olevaa pimennyskampanjaa, joka todennäköisesti tuottaa enemmän päästöjä kuin valojen päällä pitäminen. Kaipaisin enemmän analyysiä, konkretiaa, keskustelua ja ennen kaikkea toimintaa.

Tähän viimeiseen lauseeseen liittyen huomasin tuoreimmassa Vihreässä langassa kiinnostavan kirja-arvostelun. Kyseessä on Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen kirja "Olimme kuluttajia. Neljä tarinaa vuodesta 2023." En ole lukenut vielä kirjaa, enkä voi siten arvostella sitä mitenkään, mutta se vaikuttaa paitsi kiinnostavalta, niin myös juuri sellaiselta mitä ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun haluan. Viesti ei tosin valitettavasti ole ihan miellyttävä.

Yksi asia kuitenkin on varma: tulevaisuudessakaan ei eletä ilman hiiltä.