Berliinin taivaan alla
Hotellihuoneeni ikkunasta näkyy valtava jalkapallo taivalla. Berliinin tunnusomaisen näkötornin pallo on maalattu jalkapalloksi pian alkavien maailmanmestaruuskisojen vuoksi. Itse tosin ennätän hyvin pois alta, ennen kuin jalkapalloturistit valtaavat kaupungin; ilmailu- ja avaruusnäyttely ILA päättyy jo sunnuntaina. Schönefeldin lentokentälle on kasattu taas jännittävä paketti lentolaitteista ja avaruushärveleistä.
Maailmassa on useita suuria ilmailunäyttelyitä, mutta suurimmat ja perinteisimmät pidetään edelleen Euroopassa. Pariisin joka toinen vuosi oleva Le Bourget'n näyttely on edelleen suurin ja kattavin, sillä siellä ovat kaikki alan tekijät satelliiteista kantorakettien kautta sotilas-, liikenne- ja yleisilmailulentokoneisiin sekä helikoptereihin. Seuraavana listalla oleva brittinäyttely Farnborough on keskittynyt voimakkaasti sotilasilmailuun, kun taas Saksojen yhdistymisen jälkeen painoarvoaan kasvattanut ILA, International Luftfahrt Ausstellung, on jättänyt tietoisesti sotilasilmailun hieman vähemmälle.
Suuri syy sotilasilmailun hieman pienempään osuuteen tulee varmasti näyttelyn historiasta. Sen juuret ovat muiden suurten ilmailunäyttelyiden tapaan 1900-luvun alussa, jolloin lentokoneentekijät kerääntyivät vuosittain näyttämään tekemiään koneita toisilleen, mutta konkreettisesti ILA:n tarina alkaa 1950-luvulta, jolloin Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Saksa kaipasi näytösikkunaa orastavalle ilmailuteollisuudelleen. Näyttelyitä pidettiin joka toinen vuosi Hannoverissa ja koska sotilaspuoli oli tiukasti rajoitettua, olivat useimmat näytteilleasettajat yleisilmailun edustajia sekä vähitellen mukaan tulleita kansainvälisiä alan yhtiöitä, joilla oli toimintaa Saksassa.
Vielä 1980-luvun lopussa ILA oli tosiasiallisesti saksalainen näyttely ja sen pääpaino oli kevyissä lentokoneissa sekä helikoptereissa. Muurin murruttua ILA siirrettiin Berliiniin ja sen teemaksi nostettiin idän ja lännen kohtauspaikkana toimiminen. Itäisen Euroopan ja Venäjän näytteilleasettajille annettiin edullisia osallistumispaketteja ja yhteistyöstä järjestettiin seminaareja. En tiedä kuinka paljon ala meni eteenpäin tämän ansiosta, mutta etenkin Saksalle, Puolalle ja Tshekeille oli ILA suuri itsetunnon kohottaja.
Tänäkin vuonna itäsuhteet näkyvät ainakin siinä, että Venäjän avaruus- ja ilmailuyhtiöt ovat näkyvämmin esillä kuin ovat yleensä ns. läntisemmissä näyttelyissä. Huomenna tiistaina avautuvassa näyttelyssä on muun muassa suuri halli täynnä itäistä avaruusosaamista, ja sinne aion suunnistaa heti ensimmäisenä.
Suuri yleisö odottanee kuitenkin eniten Airbusin superjumboa A380, joka tekee täällä ensimmäisen julkisen esiintymisensä Saksassa. Itse olen ennättänyt tutustumaan siihen jo pari kertaa aikaisemmin muualla, joten liikennelentokoneiden puolella olen monien muiden tapaan eniten kiinnostunut Airbus A350:n kehityksestä. Finnairinkin valitsemaan koneeseen ollaan tekemässä vielä suunnittelun viimevaiheissa radikaaleja muutoksia, joiden ansiosta koneesta tulee varmasti parempi ja kyvykkäämpi, mutta samalla hinta nousee ja käyttöönotto viivästyy - monimutkainen ongelma. Toivottavasti Airbusilla on jotain sanottavaa asiasta...
Mitä yleisesti ottaen ilmailunäyttelyihin tulee, niin olen kiertänyt niitä 1980-luvun lopusta alkaen, enkä osaa vieläkään suhtautua niihin luontevasti. Kenties pieni moraalinen pahoinvointi on paikallaankin. Näyttelyt on kasattu jonkun lentoaseman reunalle edustuskelpoisista parakeista ja suurista halleista, paikalle lennätetään suuri määrä lentokoneita, joista osa sitten näyttelyn aikana tekee näytöslentoja. Yleisö alhaalla katselee sitten metelöivää ja polttoainetta haaskaavaa konetta olutta juoden, ja kiertää sen jälkeen halleissa keräämässä mainoksia ja kaikenkarvaista pikkukrääsää.
Tuo nyt oli kärjistetysti kerrottuna ilmailunäytöksen yleisilme, mutta verrattuna esimerkiksi tuleviin jalkapallokisoihin, vetää Berliinin ilmailunäyttely varmasti moraalisessa mielessä pitemmän korren. Jo nyt kaduilla on valtavasti täysin tyhjänpäivästä krääsää, parlamenttitalon viereen rakennetaan korttelin kokoista urheiluvälinefirman mainos-, edustus- ja juottolaitosta, ja lienee parempi olla laskematta sitä polttoaineen määrää, mikä kuluu kun aikanaan turistit ja kilpailijat saapuvat eri puolilta maailmaa Saksaan ja kulkevat täällä ristiin rastiin. Ja tuloksena on pallon potkimista nurmikolla sekä mellakoita kaupungilla, kun kansainvälisen ystävyyden ja ymmärryksen nimissä jalkapallofanit mättävät toisiaan.
Ja kuinka paljon tämä kaikki jalkapallohöpötys maksaakaan! Kun uusi satelliitti laukaistaan taivaalle, joutuvat sen tekijät selittämään moneen kertaan ja perusteellisesti miksi laite on todella välttämätön ja onko se varmasti rahan väärti, ei palloilun suhteen hinnalla ole väliä. Hintatietoisuus ja kustannustehokkuus ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta on mielestäni omalaatuista, kun yleensä avaruustutkimusta esittelevän uutisen yhteydessä mainitaan paljonko se on maksanut meille veronmaksajille, ei urheilu-uutisissa puhuta rahasta juuri lainkaan. Paitsi kun mainitaan jonkun urheilutähden palkka (jolla kustantaisi jo yhden pienen tutkimussatelliitin). Olisi hauskaa tietää mikä on esimerkiksi yhden maalin hinta tulevissa jalkapallo-otteluissa ja kuinka paljon kukin siitä maksaa.
No, kenties on terveellisintä lopettaa tältä kerralta tähän. Kuulumisia ILA:sta huomenna, jos kaikki sujuu hyvin.
