Onko Pluto planeetta? Entäs sitten?
Uutisissa on kerrottu viime päivinä parhaillaan Prahassa meneillään olevasta IAU:n kokouksesta, jossa muun muassa keskustellaan planeettojen määrästä. Raja planeetan, pikkuplaneetan ja muuten vain ison kappaleen välillä on niin liukuva, että mielestäni koko keskustelu on oikeastaan aika tyhjänpäiväistä. Tieteen kannalta sillä ei ainakaan ole mitään tekemistä.
Kansainvälinen astronominen unioni IAU on vastannut planeettojen, kuiden ja muiden aurinkokunnan kappaleiden nimistä vuodesta 1919 alkaen. Lisäksi unioni pyrkii edistämään tähtitieteen tutkimusta ja tiedotusta sekä toimii maailman tähtitieteilijöiden yhtenä laajana yhteisönä.
IAU:n 25. yleiskokous on siis parhaillaan käynnissä Prahassa, ja sen merkittävimmäksi asiaksi on noussut Pluton ja parin muun aurinkokunnan kohtalosta päättäminen. Ne jatkavat joka tapauksessa kiertokulkuaan Auringon ympärillä, mutta kirjataanko ne virallisesti kirjoihin planeettoina vai muuten vain suurina kappaleina, siitä 2500 IAU:n jäsentä aikoo päättää yksinkertaisesti äänestämällä. Ennakkotietojen mukaan äänet menevät jokseenkin tasan, mutta lievempi näkökanta on voittamassa. Siis Pluto pysyy planeettana, mutta samalla kolme muuta isoa kappaletta nostetaan planeettakategoriaan.
Ammoisten arabialaisten ja kreikkalaisten silmin planeettoja oli vain kuusi, sillä kaikki sisemmät isot planeetat Saturnukseen saakka pystyi havaitsemaan paljain silmin. Sen jälkeen kaukoputket toivat esiin Uranuksen ja Neptunuksen, ja viimeisin perinteiseen tapaan löydetty planeetta oli Pluto, jonka Clyde Tombaugh äkkäsi taivaalta vuonna 1930.
Sitten 1970-luvulla havaintotekniikan kehittymisen myötä ulkoaurinkokunnasta alkoi löytyä uusia kappaleita ja Plutoltakin löytyi kuu vuonna 1978. Vähitellen viimeisten vuosikymmenten aikana Neptunuksen takaa on löytynyt koko joukko isoja kappaleita, jotka ovat jopa kooltaan Pluton luokkaa - tai isompiakin. Miksi siis enää pelkkä Pluto olisi planeetta, tai pitäisikö uudetkin kappaleet nimetä planeetoiksi?
Nyt IAU ehdottaa planeettalistaan kaikkiaan kahtatoista kappaletta. Perusmääritelmänsä mukaan planeetan pitää täyttää ainakin kaksi kriteeriä: sen pitää kiertää Aurinkoa pysyvällä radalla ja sen pitää olla niin massiivinen, että sen oma painovoima muokkaa sen koon palliomaiseksi. Pienemmät kappaleethan ovat yleensä epämuotoisen perunan näköisiä, koska niiden painovoima ei riitä tekemään niistä pallomaisia. Tällaisia kappaleita on aurinkokunnassamme IAU:n ehdotuksen mukaan siis 12: "perinteiset" kahdeksan planeettaa (Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus), kolme "plutonoidia" (Pluto ja Kharon sekä vuonna 2003 löytynyt kappale UB313) ja lisäksi listan yllätysnimi asteroidi Ceres, joka uuden määrittelyn myötä siis nousisi asteroidista planeetaksi.
Varsinaista koko- tai massarajaa ei sen sijaan ole, joten "planeetta" ei ole yksiselitteinen asia. Jos planeetan rajaa hivutetaan Plutosta hieman alaspäin, on tittelille monta ottajaa lisää: Neptunuksen radan tuolla puolen kiertävät suurikokoiset kappaleet 2003 EL61, 2005 FY9, Senna, Orcus, Quaoar, Varuna, 2002 TX300, Ixion ja 2002 AW197 sekä kolme perinteisesti asteroideina tunnetut, Marsin ja Jupiterin välissä kiertävät Vesta, Pallas ja Hygiea. Ja mihin siis planeetan raja laitetaan, siitä IAU päättää äänestämällä.
Tieteen kannalta rajan laittaminen on tietysti turha asia, sillä jokainen näistä kappaleista on kiinnostava. Etenkin planeettakunnan ulkolaidoilla olevat kappaleet ovat äärimmäisen jännittäviä, koska siellä avautuu kokonaan uudenlainen kylmä maailma, missä Pluton, Uranuksen sekä sen kuun Tritonin ja Saturnuksen kuun Titanin tuoreiden tutkimustulosten mukaan on meneillään yllättävän paljon erilaisia prosesseja. Vaikka siellä on kylmää ja pimeää, ei siellä ole kuollutta ja hiljaista. Planeetta-sanasta väittelyn sijaan olisi jännää kuulla lisää noista oudoista taivaankappaleista.
No, myönnettäköön, että kysymys planeetta-nimen käytöstä on kiinnostava terminologisesti, sillä uudet löydöt ovat kieltämättä tehneet vallinneen tilanteen kummalliseksi. Planeettaa isommat kappaleet eivät ole olleet planeettoja. Ja onhan tietysti jännää, että kun planeetta määritellään kunnolla uudelleen, on mahdollista löytää aurinkokunnasta vielä lisää uusia planeettoja. Niitä nimittäin tulee varmasti löytymään lisää, sillä aurinkokunnan ulko-osien tutkimus on vasta päässyt vauhtiin.
Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat lukea IAU:n tiedotteen planeetta-asiasta IAU:n kokoussivuilta.
