Takuuaika umpeen

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ohitse ja samoin Marsissa on aika kulunut nopeasti: Phoenix-luotaimen kolmekuukautinen tehtävä on ohi, mutta koska laite toimii erinomaisesti, ei se jätä töitään kesken. Nyt rahoitusta tutkijoille ja yhteydenpitoon laskeutujan kanssa on luvattu syyskuun loppuun, joskin kaikki varautuvat jo jatkamaan hommia marraskuuhun saakka.

Phoenix ja sen tutkimusohjelma Marsin pohjoisella pallonpuolella siis suunniteltiin siten, että laite kestäisi ainakin kolme kuukautta (tarkkaan ottaen 90 solia, eli Marsin vuorokautta) ja siinä ajassa se ennättäisi tekemään kaikki tärkeimmät tutkimukset. Tutkimuspuolella tavoite saavutettiin heinäkuun lopussa ja siitä alkaen kaikki on periaatteessa jo bonusta. Takuuajan umpeutuminen ei ole näkynyt laskeutujan toiminnassa, sillä laite toimii erinomaisesti; sen aurinkopaneelit tuottavat edelleen runsaasti enemmän sähköä kuin uskallettiin toivoa, ja jos mitään yllättävää ei tapahdu, kykenee Phoenix varmasti surraamaan pitkän aikaa.

Talvi on kuitenkin tulossa. Juuri nyt Marsin vuodenaikojen parivuotinen vaihtelu (Maan vuosien mukaan laskettuna) on pohjoisessa jokseenkin samassa tahdissa Maan kanssa. Kun Phoenix laskeutui toukokuun lopussa, oli laskeutumispaikalla Marsin pohjoiskalotilla - jokseenkin samoilla seuduilla missä Suomi sijaitsee täällä maapallolla - myöhäinen kevät. Keskikesä oli meikäläisen heinäkuun lopussa, ja elokuun puolivälissä alkoi kostea kausi, kun ilmassa on eniten vesihöyryä; kun Aurinko ei ole laskenut kuukausien aikaan lainkaan Marsin pohjoisella napa-alueella, on sen lämpö saanut napalakin vesijään sublimoitumaan ja höyry siirtyy kohti etelää. Elokuun puolivälissä laskeutuja otti aamuvarhaisella muutamia kuvia, joissa sen ympärillä maassa on kuuraa. Ja nyt viimein tällä viikolla Phoenix nappasi kuvan auringonnoususta - Aurinko laski ensimmäisen kerran pitkään aikaan vähäksi aikaa horisontin alle.
 
Tästä eteenpäin se on syksyä. Aurinko kiertää taivaalla yhä alempana ja yöt pitenevät sekä kylmenevät aivan samaan tapaan kuin täälläkin. Paitsi että yöt ovat jo nyt lämpötilaltaan keskimäärin -70°C ja päivisinkin elohopea nousee korkeintaan 30 pakkasasteeseen. Aurinkopaneelit tuottavat päivä päivältä vähemmän sähköä ja lopulta marraskuun aikaan kylmenevien kelien mukana etelään laajeneva Marsin pohjoinen napalakki peittää Phoenixin ja se hiljenee. Se ei kykene jatkamaan ja jatkamaan toimiaan samaan tapaan kuin päiväntasaajan tienoilla edelleen puuhaavat kulkijat Spirit ja Opportunity. 

Tähän mennessä Phoenix on kuitenkin tehnyt jo monia kiinnostavia löytöjä. Vesi on yksi näistä, joskin vähiten yllätyksellinen. Vettähän on "löydetty" Marsista jo monta kertaa aikaisemmin, sillä jo Mars Odyssey havaitsi laitteillaan kiertoradalta vesijäätä alueelta kuusi vuotta sitten, ja heti laskeutumisen jälkeen välittömästi pinnan alta laskeutumispaikalta paljastui vaaleaa, kiinteää ainetta, joka ei voinut olla oikeastaan muuta kuin jäätä. Marsin ohuessa ilmassa paljaana pinnalla oleva jää sublimoituu (muuttuu kiinteästä suoraan kaasuksi) nopeasti, ja juuri näin kävi.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että nyt jää pystyttiin havaitsemaan Phoenixin laitteilla niin sanotusti in-situ, eli paikan päällä oikeaa näytettä tutkimalla, eikä vain kaukaa katsomalla päättelemällä.

Toinen merkittävä löytö oli sen sijaan yllätys: laskeutujan kemiallisesti näytteitä analysoiva MECA (Microscopy, Electrochemistry, and Conductivity Analyzer) havaitsi Marsin pinnalta perkloraattia. Koska perkloraatti on varsin ikävä kemiallinen aine, joka haittaisi varmasti elämän kehittymistä, joutuivat vain vähän aikaisemmin Marsin pintaa hyvin parsan kasvattamiseen kehuneet tutkijat ottamaan hieman takaisin, ja jopa uumoilemaan kuinka elämä ylipäänsä voisi kehittyä perkloraattipitoisessa aineessa.

Tämä perkloraattikohu sai kuitenkin varsin suuret puitteet, sillä kenties kesän vähäuutisuuden vuoksi sitä paisuteltiin. Koska MECAn ja toisen tutkimuslaitteen, kuumentamalla näytettä tutkivan TEGAn (Thermal Evolved Gas Analyzer), tulokset olivat - ja ovet edelleen - ristiriitaisia, ei Phoenixin tutkijaryhmä halunnut kertoa aluksi perkloraatista julkisuuteen, joten NASAn oletettiin salaavan jotain suurta tietoa.

Perkloraattia on täällä Maan päälläkin ja todennäköisesti olet juonut sitä veden mukana vähän tänään. Toivottavasti kuitenkin hyvin vähän, sillä aine on terveydelle haitallinen. Sitä kuitenkin on muun muassa pohjavesissä, minne sitä on joutunut paitsi normaalisti luonnosta, niin myös teollisesta toiminnasta. Helposti veteen liukeneva perkloraattia, kloorin hapettunutta muotoa käytetään paitsi ilotulitteissa ja rakettimoottorien polttoaineissa, niin myös lääkkeenä.

Koska aine siis liukenee tehokkaasti veteen, on sitä suurempina kerääntyminä Maan päällä vain paikoissa, joissa ei vettä juurikaan ole. Tällainen paikka on esimerkiksi Chilen Atacaman autiomaa. Niinpä tässäkin tulee taas vesi eteen: missä on perkloraattia, on myös viesti vedestä. Luonnossa perkloraattia syntyy mm. fotokemiallisesti ilmakehässä ja se laskeutuu pinnalle. Perkloraatin löytyminen sinällään ei siis kerro mitään vedestä, mutta mikäli yhdessä paikassa on perkloraattia ja toisessa sitä ei ole, niin todennäköisesti vesi on ollut syypäänä siihen, että toisessa paikassa sitä ei ole.

Phoenixin tapauksessa näytteet ovat kuitenkin hyvin pieneltä alueelta, joten siinä ei oletettavasti ole suurempia eroavaisuuksia. Siksi on mahdollista, että tutkimuslaitteet eivät olisi toimineet kunnolla tai taustalla on jotain muutakin kuin vain vesi. Tätä on tutkitaan juuri parhaillaan muutamilla uusilla pintanäytteillä.

***

Lisää Marsista tulee syyskuun aikana myös radiosta ja televisiosta, sillä Prisma Studio ja Avaruusradiaattori palaavat jälleen eetteriin. Lähes koko syyskuun viimeisenä keskiviikkona lähetettävä Avaruusradiaattori käsittelee Phoenixia ja samoihin aikoihin myös Prisma Studio päivittää tilanteen punaisella planeetalla.

Tässä syyskauden alettua koetan myös päivittää (jälleen) tätä blogiani useammin, sillä aiheitahan riittää yllin kyllin. Täällä YLEn puolella kuitenkin keskityn pääasiassa tieteeseen ja tekniikkaan, kun taas omassa blogissani (www.jmakinen.net/korkealentoa) ei tätä rajausta ole. Yleinen ongelmani blogikirjoittamisessa on se, että en kykene tekemään helposti lyhyitä, pieniä tekstejä, vaan jutut venyvät helposti pitkiksi ja siten niiden kirjoittamiseen menee aikaa. Ja aikaa ei juurikaan ole ylimääräistä...

Koitan kuitenkin pinnistää, sillä kirjoittaminen on hauskaa!