Huoltolento Hubblelle
NASA päätti nyt tiistaina tehdä vielä yhden huoltolennon sukkulalla Hubble-avaruusteleskoopille. Lento tapahtunee toukokuussa 2008. Uutinen oli odotettu, ja hyvä sellainen: nyt Hubblen erinomaisia kykyjä käyttäneet tutkijat, sen ottamia kuvia ihailleet miljoonat ihmiset sekä kaikki, jotka pelkäsivät sen rikkoutuessaan mahdollisesti putoavan niskaansa, voivat olla iloisia.
Yhdysvaltain kansallisen ilmailu- ja avaruushallinto NASAn edellinen pääjohtaja Sean O'Keefe peruutti Hubblen avaruusteleskoopille suunnitellut huoltolennon Columbia-sukkulan traagisen onnettomuuden jälkeen. Koska Hubble sijaitsee aivan erilaisella kiertoradalla kuin kansainvälinen avaruusasema, ei sukkula voisi telakoitua asemaan ja viedä sinne astronautteja turvaan, mikäli laukaisun aikana sen lämpösuojaukseen tulisi samanlaisia vaurioita kuin Columbian tapauksessa. Myös Columbian onnettomuutta tutkinut lautakunta suositteli kaikkien muualle kuin asemalle suuntaavien lentojen peruuttamista.
Jo tuolloin NASAn nykyinen pääjojtaja Mike Griffin oli uuden huoltolennon kannalla, kun häneltä sitä kysyttiin. Griffin oli tuolloin enemmän tai vähemmän tavallinen NASAn insinööri, jota pyydettiin tutkimaan huoltolennon tekemisen teknisiä mahdollisuuksia. Vaihtoehtojahan Hubblen tulevaisuudelle oli pöydällä kolme. Ensimmäinen vaihtoehto oli antaa Hubblen olla, jolloin sen laitteet rikkoutuisivat ikääntymisen myötä vähitellen ja lopulta siihen ei enää saataisi yhteyttä. Siksi se olisi pitänyt ohjata ennen lopullista hajoamistaan tuhoutumaan turvallisesti sipivassa paikassa Maan ilmakehässä, missä se palaisi poroksi kitkakuumennuksen vuoksi lähes kokonaan. Siis lähes kokonaan - pieniä palasia siitä selviäisi varmasti Maan pinnalle saakka. Mutta yhtä lailla oli mahdollista, että Hubble olisi rikkoutunut ennen hallittua tuhoa siinä määrin, että se olisi pudonnut alas hallitsemattomasti, jolloin se olisi saattanut osua asutulle aluelle. Tämä oli vaihtoehdoista kaikkein vähiten toivottu, koska luonnollisesti Hubblen toivottiin kykenevän toimimaan pitkään ja kuolevan arvokkaasti.
Toinen vaihtoehto, joka tutkittiin O'Keefen päätöksen jälkeen kovasti, oli rakentaa erityinen robottilaite, joka kykenisi ainakin tarraamaan kiinni Hubbleen ja tuomaan sen aikanaan ohjatusti alas. Lisäksi robotti olisi kyennyt mahdollisesti huoltamaan Hubblen jo osittain rikkoituneita havaintolaitteita siten, että havaintojen tekeminen olisi päässyt jatkumaan. Vaikka tämä kuullostaa helpolta, olisi tämä maksanut huoltolentoa enemmän ja olisi ollut varsin hankala toteuttaa.
Ja kolmas vaihtoehto oli se, johon nyt päädyttiin. Ottaa huoltolento uudelleen pohdintaan, kun sukkulaa on kohennettu siinä määrin, että lennon katsotaan olevan turvallinen. Hubble suunniteltiin astronauttien huollettavaksi ja neljä kertaa aikaisemmin on niin tehty, hyvin tuloksin. Nytkin on tarkoitus viedä Hubblelle uudet asennonsäädöstä vastaavat gyroskoopit (joista osa on jo rikki), tuoreet akut (vanhojen teho on jo pudonnut olennaisesti), korjata vuonna 2004 rikkoutunut spektrografi, vaihtaa kaksi muuta havaintolaitetta uusiin ja liittää Hubbleen rakettimoottori, jolla se saadaan ohjattua arvonsa mukaiseen kuolemaan. Sen aika koittaa nyt korjausten jälkeen joskus ensi vuosikymmenellä, kun ilman korjauksia Hubble olisi ollut toimintakyvytön kahden tai kolmen vuoden kuluttua.
Avaruussukkulan lämpösuojatiiliin ei sinänsä ole tehty Columbian onnettomuuden jälkeen olennaisia muutoksia, mutta ensiksikin onnettomuuden aihettaneen sukkulan mahan alla laukaisun aikaan olevan polttoainetankin eristevaahdon irtoamista on onnistuttu vähentämään olennaisesti. Lisäksi edellisten lentojen kokemusten perusteella irtoava vähäinen eristemäärä erkaantuu lennon myöhemmässä vaiheessa, jolloin sukkula lentää jo ohuemmassa ilmassa, eikä iskuista aiheudu vaaraa. Toiseksi sukkulan lämpösuojaus pystytään nyt tarkistamaan hyvin avaruudessa ennen laskeutumista, minkä lisäksi astronautit pääsevät korjaamaan sitä minne tahansa sukkulan alapuolellakin.
Kaiken varalle NASA laittaa toisen sukkulan lähtövalmiiksi Hubblen huoltolennon aikaan, joten se pystyy hakemaan nalkkiin jääneen miehistön, mikäli sukkulalle tapahtuisi laukaisun aikaan jotain, eikä vaurioita pystyttäisi korjaamaan. Tämä on luonnollisesti turvallisuuden kannalta hyvä asia, mutta lienee enemmänkin PR-syistä toteutettu, sillä ilman pelastajasukkulaa ns. suuri yleisö olisi saattanut kauhistella "vaarallista huoltolentoa". Entä jos pelastusaluskin vaurioituu laukaisussa?
Lentoa varten NASAssa on koottu kasaan jo varsin kiinnostava joukko astronautteja. Alunperin tähtitieteilijän koulutuksen saanut astronautti John Grunsfeld toimii sukkulan komentajana. Hän on käynyt jo kolmasti Hubblea huoltamassa, ja Hubblen huoltokonkareita ovat myös lennolle nimitetyt Scott Altman ja Mike Massimino. Pilottina sukkulassa on tuore astronautti Greg Johnson, ja vihreitä ovat myös avaruuskävelijöistä kaksi, Andrew Feustel and Mike Good, sekä robottikäsivarren ohjaaja Megan McArthur. Tällä joukolla teleskooppi saadaan kyllä taas tiptopkuntoon.
Vaikka uutinen oli tiistaina hyvä ja odotettu, oli NASAn tiedotustilaisuus oli itse asiassa ällöttävää katsottavaa: täynnä nyt Amerikassa muodissa olevia kliseitä ja "god bless our astronauts" -tyylisiä lauseita, ja ainoat perinteisessä mielessä kunnolliset puhujat olivat NASAn tiedejohtaja Ed Weiler sekä itse pääjohtaja Griffin, jotka kertoivat selvästi ja suorasti mitä tehdään ja miksi. Suurimmat pisteet annan kuitenkin astronautti Grunsfeldille, joka monisanaisen turvallisuusnäkökohtia mitä epätodennäköisimmistäkin skenaarioista esitelleen puheen jälkeen totesi selvästi: "Mielestäni lento Hubblea huoltamaan on elämäni vaakalaudalle asettamisen arvoinen."
