Fuusiovoima otti askeleen eteenpäin
Keskiviikkona allekirjoitettiin Brysselissä tärkeä sopimus: fuusiokoevoimala ITER muuttui aikaisempaa todellisemmaksi, kun Venäjän, Yhdysvaltain, Japanin, Kiinan, Etelä-Korean ja Euroopan unionin edustajat allekirjoittivat sopimuksen voimalaitoksen tekemisestä.
Vanhan sanonnan mukaan fuusiovoima on ollut jo pitkään aina noin 30 vuoden päässä. Nykyiset ydinvoimalathan toimivat fissioperiaatteella, eli niissä hajotetaan raskaita atomiytimiä kevyemmiksi, ja sivutuotteena syntyy haitallisia radioaktiivisia aineita. Hyvissä käsissä fissiovoima on toimiva ja varsin turvallinen tapa jauhaa sähköä, mutta fuusio olisi paljon parempi. Ensiksikin fuusiossa toimivaan vain kevyiden alkuaineiden kanssa, jotka eivät ole erikoisen vaarallisia, ja toiseksi, kaikki häiriöt fuusioreaktiossa pyrkivät sammuttamaan sen – sen sijaan että reaktio vain kiihtyisi, kuten painajaisissa saattaisi fission kanssa käydä.
Täysin puhdasta ja vaaratonta ei fuusiokaan olisi, mutta verrattuna muihin energiantuottotapoihin, olisi se hyvin lähellä täydellistä. Ja pökköä pesään heitettäväksi on tarjolla paljon, sillä vetyä löytyy meristä vaikka kuinka paljon. Polttoaineinaan suunnitteilla olevat fuusiovoimalat käyttävät vedyn raskaita isotooppeja deuteriumia ja tritiumia, ja tuloksena on heliumia. Sitä voitaisiin periaatteessa pumpata lasten ilmapalloihin...
ITER (siis International Thermonuclear Experimental Reactor) on tärkeä etappi fuusiovoiman tekemisessä käytännössä toimivaksi energiantuottotavaksi, sillä nyt pienten koelaitosten sijaan ollaan tekemässä voimalaluokan laitosta, jossa reaktio voisi jo oikeasti tuottaa energiaa. Tähän saakka laboratorioissa fuusioreaktion ylläpitäminen on vaatinut edelleen lähes yhtä paljon energiaa kun siitä on saatu irti.
Koelaitos maksanee noin 10 miljardia euroa ja parinkymmenen vuoden ajan toiminnassa olevan laitoksen on määrä olla valmis vuonna 2016. Sijaintipaikaksi päätettiin typerän ja pitkän poliittisen kädenväännön jälkeen eteläisessä Ranskassa sijaitseva Caradache, missä siis nyt päästään rakennustöiden alkuun. Myös suomalaiset tekniikkaa ja suprajohtavia kaapeleita tarjoavat yhtiöt pääsevät nyt viimein tarjoamaan tuotteitaan fuusiovoimalaan.
Fuusiovoiman juuret ovat muuten tiukasti entisessä Neuvostoliitossa, sillä ensimmäinen tokamak – fuusioreaktion ylläpitävä donitsimainen magneettinen säiliö – otettiin käyttöön Moskovassa vuonna 1955. Se oli vain periaatteellinen koelaitos, mutta tutkimusta tehtiin pääasiassa vain itänaapurissamme 15 vuoden ajan, kunnes Euroopassa rakennettiin oma koelaitos. Nyt siis päästään viimein itse asiaan, ja skål på den saken!
