Energiaa saa töpselistä

Keskustelu maamme energianhuollosta käy vilkkaana ja sitä kuunnellessa ainakin omassa päässäni kumisevat kellot menneisyydestä - vaikka kommenteista poistettaisiin aluepoliittiset kuorrutukset. Muutenkin nykyhallituksen linja tuntuu olevan staattista ja äärimmäisen konservatiivista, ilman minkäänlaista katsetta tulevaisuuteen. Mutta tässä keskityn kuitenkin pelkkään sähköön.

Viime viikonlopun uutisten mukaan vihreiden Tarja Cronberg on haukkunut hallituksen energiapolitiikan lyttyyn, enkä voi olla kuin samaa mieltä. Pinnan alla valmisteltava kuudennen ydinvoimalan tilaus ja etanolin tuotannon käynnistäminen sekä sen pikkiriikkinen lisääminen öljypohjaiseen polttoaineeseen ensi vuosikymmenellä ovat kumpikin surkuhupaisia keinoja varautua tulevaan. Sähkökaapeli Venäjältä kummittelee ja ulkomaiset energiajätit pelottelevat lintukotomme rajojen liepeillä. Ja kun mukaan vielä lisätään herrojen Pekkarinen ja Vanhanen alkuviikon aikana esittämät toiveet Vuotoksen altaan ja vesivoiman lisäämisestä, alkaa jo naurattaa.

Jos otetaan ensin sähkö, niin tilanne kuitenkaan ei naurata, sillä tätä menoa sähkökulutus vain jatkaa kasvuaan ja ellei mitään tehdä, joudutaan kovien talvipakkasten aikaan pian varmasti turvautumaan sähkön säännöstelyyn. Samalla Pohjoismainen sähköpörssi ja kaupankäynti Venäjän kanssa ovat osoittautuneet kalliiksi, sisäsiittoisiksi ja osin epävarmoiksikin tavoiksi, joten jotain pitäisi kansallisesti tehdä - vaikka kuinka kansainvälisessä ajassa eletään.

Olennaisimmat asiat tässä ovat tietysti sähkön kulutus ja sen tuottaminen. Uusi tekniikka on yleisesti ottaen sähköpihimpää tai ainakin tekee sähkön säästämisen mahdolliseksi, mutta käytännössä laitteita tulee koko ajan lisää ja kohta kodeissamme valmiustilassa koko ajan olevien televisiovastaanottimien kaukosäätimet etsitään sähköisin kaukosäädinetsijärobotein. Niin hankalaa kuin se tuntuu olevankin, neuvoisin ensimmäisenä lääkkeenä potentiaaliseen sähköpulaan säästämään sähköä.

Samanaikaisesti pitäisi panostaa oikeasti pitkällä tähtäimellä toimivien uusien energiaratkaisuiden kehittämiseen. Ja avainsana on paikallisuus: pieneen päähäni ei mahdu miksi aurinkokeräimiä, tuulimyllyjä tai polttokennolaitoksia ei käytetä jo nyt laajasti etenkin haja-asutusalueilla. Mitä enemmän sähköä voidaan tuottaa lähellä, sitä ekologisempaa ja toimitusvarmempaa se on - energian tuotantoa voidaan säätää kulutuksen mukaan ja ylimääräinen virta voitaisiin ohjata muiden käyttöön.

Hyvä esimerkki on tietojenkäsittely: aikanaan suuret keskustietokoneet olivat ainoa tapa numeronmurskaukseen, mutta niin vain henkilökohtaiset koneet tulivat ja nyt haastavimmat laskutehtävät annetaan verkon kautta ympäri maailman olevien PC-koneiden hoidettavaksi kaiken muun toiminnan ylijäämänä. Samaan aikaan suurilla koneilla hoidetaan suuria keskitettyjä laskutehtäviä, kuten sääennusteiden laatimista tai mutkikkaita fysikaalisia simulaatioita. Ja pankkienkin holveissa sirisevät isot tietokonesysteemit.

Nyt rakenteilla oleva viiden ydinvoimala maksaa noin 13000 miljoonaa euroa ja se tuottaa aikanaan 1600 megawattia, eli voisi laskea yleistäen että yksi megawatti ydinsähköä maksaa 8,1 miljoonaa euroa. Kesällä Britanniaan tilattu 70 megawatin tuulivoimapuisto tulee maksamaan 70 miljoonaa, eli yksi megawatti tuulivoimaa maksaa noin miljoona euroa. Espanjaan rakenteilla oleva 50 MW:n Andasol 3 -aurinkovoimala maksaa noin 260 miljoonaa euroa, eli tästä voisi laskea, että megawatti aurinkosähköä maksaa 5,2 miljoonaa euroa. Suomessa Aurinko paistaa vähemmän ja tuulet ovat hieman rauhallisempia kuin Brittein saarilla, mutta jos laskisi saman megawattimäärän näitä ilmaista energiaa käyttäviä laitoksia, puolet kumpaakin megawateissa, niin hinnaksi tulisi noin viisi miljardia. Siitä jäisi vielä 8 miljardia sitten joko toiseen 1600 megawattiin, tai perinteisempään varavoimaan, tai vaikkapa teollisuuden ja kotien sähkötaloudellisuuden prantamiseen. Yli jäisi vielä miljardikaupalla euroja fuusiovoiman ja polttokennojen, sekä muun tulevaisuudessa tärkeän tekniikan kehittämiseen.

Ei, en ole ydinvoimaa vastaan. En näe siinä ydinkummituksia, vaan mielestäni se on periaatteessa ihan hyvä ja hyväksyttävän turvallinen tapa tuottaa sähköä, mutta nykytilanteessa siihen sijoittaminen estää kehitystä ja askeleen eteenpäin ottamista. Vaihtoehtoisia voimanlähteitä saataisiin käyttöön myös nopeammin ja edullisemmin. Ja jos ajattelee alue- ja työllisyyspolitiikkaa, niin pienvoimaloiden asentamiseen ja rakentamiseen syntyisi kosolti uusia työpäikkoja ympäri Suomen! Ja pitkällä tähtäimellä niiden kustannukset ovat vain se, mitä menee huoltoon ja ylläpitoon.

Tuulivoima, aurinkoenergia ja muut vaihtoehtoiset pienet , yleensä paikalliset, voimaratkaisut leimataan yleensä viherpiipitykseksi ja epärealistisiksi, mutta ne ovat oikeasti jo nyt täysin varteenotettavia vaihtoehtoja. Energiapeliä pelaavat vain taantumukselliset ukonköriläät, jotka eivät bensarohmuissa autoissaan osaa ajatella kuin suuria voimaloita ja niillä tehtävästä sähköstä saatavia voittoja.

Nyt kun pääsin vauhtiin niin pari sanaa vielä etanolista. On toki hyvä, että etanolitekniikkaa kehitetään ja sitä aletaan lisäämään vähitellen polttoaineen joukkoon, mutta tässäkin investointeja ollaan suuntaamassa käytössä olevan ympäristön kannalta haitallisen, hankalan ja vanhanaikaisen tekniikan ylläpitämiseen sen sijaan että katsottaisiin tulevaisuuteen. Entäpä jos pohtisimme tankkiin laitettavan polttoaineen koostumuksen sijaan sitä, ettei tankkiin tarvitsisi enää laittaa mitään tai että nesteen sijaan tankkaisimme vetykaasua? Tai maakaasua, jota toistaiseksi on tiedetään olevan enemmän kuin öljyä ja joka palaessaan tuottaa vähemmän haitallisia pakokaasuja?

Toissapäivänä Ranskan TV-uutisissa kerrottiin lisälaitteesta, jolla muutaman tuhannen euron hinnalla saa tavallisen henkilöauton toimimaan maakaasulla. Kun kaasua ei ole saatavilla, niin auto kulkee myös "tavallisella" polttoaineella. Taas kätevä, yksinkertainen ja jo nyt kohtuuhinnalla hankittavissa oleva ratkaisu - joka Suomessa tosin varmasti joutuisi dieselveron kouriin sen sijaan että laitteiden ostamista edesautettaisiin.

En tietenkään ole etanolin tekemistä, uusien tekotapojen kehittämistä ja sen polttoaineena käyttämistä vastaan, mutta olisi hyvä katsoa kauemmaksi tulevaisuuteen, eikä tarrautua likinäköisyyksissä olevaan. Nykypäivä perustuu aina menneisyyteen, mutta samalla tulevaisuus on jo täällä tänään. Sille pitää vain antaa mahdollisuus. Toivottavasti keväällä valittavalla eduskunnalla sekä uudella hallituksella riittää siihen halua ja uskallusta.