Suurenmoinen spektaakkeli Turkin taivaalla

Keskiviikon täydellinen auringonpimennys näkyi erinomaisesti Turkin etelärannikolla, missä taivas valkeni aamulla selkeänä ja kauniina. Pimennys alkoi täsmälleen laskettuna ajankohtana, mikä ei ollut yllätys, mutta pimennyksen kauneutta ei pystytty laskemaan etukäteen: komea, kirkas korona leimusi tummansinisellä taivaalla yli kolmen ja puolen minuutin ajan.

Ajatus siitä, että kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailman kerääntyvät pienelle maantieteelliselle alueelle vain muutaman minuutin tapahtuman vuoksi saattaa tuntua hullulta. Keskiviikon aamusta alkaen Turkin eteläosan Siden kaupunkiin, ja etenkin sen eteläkärjessä sijaitsevalle Apollon roomalaistemppelin raunioille kerääntyi tuhansia ihmisiä odottamaan ja sitten ihailemaan täydellistä Auringonpimennystä.

Samaan aikaan kun täydellisen pimennyksen alue aloitti mannertenvälisen matkansa maapallon pinnalla Brasilian rannikolta noin puoli kaksitoista Turkin (ja Suomen aikaa), oli Ursan havaintoryhmä jo saapunut valitulle havaintopaikalle Siden kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle rannalle. Sieltä Aurinko näkyi taivaalla ylhäällä erinomaisesti ja tunnelma oli jo tuntia aikaisemmin paikalle saapuessamme korkealla.

Kello 11.37 Kuu alkoi työntyä Auringon päälle. Se eteni määrätietoisesti kohti Auringon kiekon toista laitaa täsmälleen keskellä, mikä osaltaan oli merkki siitä, että olimme aivan pimennyksen täydellisyysvyöhykkeen keskellä. GPS-mittausten mukaan eroa matemaattiseen keskilinjaan oli vain pari kilometriä, eli käytännössä maapallon mittakaavassa ei juuri mitään. Sen verran kannatti antaa anteeksi hyvän maiseman suhteen, sillä rantakaistaleemme oli erinomainen.

Havaintopaikan hyvyydestä oli vakuuttunut myös muutama muu havaintoryhmä. Kun kolme bussiamme kaarsivat rannalle havaintopäivän aamulla, oli paikalla jo laitteitaan virittelemässä Münchenistä tullut ryhmä, joka oli valinnut paikan siksi, että saksalaiset olettivat sen pysyvän autiona. Baijerilaisten ilmeet olivat ensin järkyttyneitä, mutta havaittuaan tunkeutujat myös tähtiharrastajiksi, olivat he vain iloisia seurasta. Mukaan liittyi myöhemmin belgialaisia, ranskalaisia ja skotteja, sekä lähempänä pimennyksen täydellistä vaihetta myös koko joukko turkkilaisia sekä taatusti muitakin kansallisuuksia.

Lopulta rannallamme oli useita satoja ihmisiä ja kymmeniä autoja. Varmasti sympaattisimpia pimennysturisteja olivat paikalliset päiväkoululaiset sekä läheisen pankin työntekijät, jotka säntäsivät pihalle ruokatunnillaan pimennystä katsomaan. Maanpäällisten katsojien lisäksi maisemaan ilmestyi pieni lentokone, joka surrasi Siden keskustan tuntumassa koko spektaakkelin ajan.

Parikymmentä minuuttia ennen täydellisen vaiheen alkua valon määrä alkoi selvästi pienetä, vaikka silmämme sopeutuvatkin valonmuutoksiin hyvin. Lämpötila laski selvästi, varjot muuttuivat kummallisiksi ja maiseman kontrasti terävöityi mitä lähemmäksi täydellisyys tuli. Lopulta Auringosta oli jäljellä vain ohuenohut sirppi, joka muuttui yhtäkkiä loimuavaksi tulirenkaaksi niin sanotun timanttisormusilmiön kautta: kun viimeiset valonsäteet tuikahtavat kuun epätasaisen pinnan vierestä ja koronan rengas tulee samalla näkyviin, on taivaalla todellakin kuin kiiltelevä timanttisormus - mutta vain sekunnin osien ajan.

Korona, Auringon uloin kaasukehä, jota normaalisti ei näe, loimusi taivaalla kauniina. Kun kuvissa se on aina vaalea, oli se luonnossa hieman liilan värinen, mutta toki hyvin valkoinen. Renkaan sisäosissa oli lisäksi punaisia protuberansseja, auringonpurkauksia, ja koronan epätasaiset kaasuvirrat näkyivät myös mainiosti.

Kirkkaimmat tähdet ilmestyivät näkyviin jo hieman ennen täydellisyyttä, mutta sen aikana tummansiniseltä taivaalta pystyi huomaamaan helposti myös Venuksen ja Marsin, sekä harvoin hyvin näkyvän, aina lähellä Aurinkoa olevan Merkuriuksen. Odotin itse enemmän tähtiä näkyviin, mutta taivas pysyi sen verran vaaleana koko ajan, että tähtitaivas ei pystynyt tunkemaan ylitse horisontista pursuavan kummallisen päivänvalon.

Noin kolmen minuutin ja 40 sekunnin täydellisyyden jälkeen Auringon valo palasi taas. Timanttisormus vilahti ja koronakiekon sijalla taivaalla oli taas ohut, kirkas sirppi, jonka katsomiseen tarvittiin taas suojalasit tai muita erikoisjärjestelyjä. Täydellisen vaiheen aikana paljaat silmät olivat paras ja autenttisin havaintomenetelmä.

Ei ole lainkaan ihme, että aikanaan täydellistä auringonpimennystä pelättiin ja niitä pidettiin ilmoituksina jumalilta tai muina sellaisina. Vaikka meille pimennys ei tullut yllätyksenä, olivat esimerkiksi läheisen työmaan rakennusmiehet yllättyneitä, kun Aurinko yhtäkkiä pimeni; he tekivät työtä viimeiseen saakka, kunnes joutuivat keskeyttämään työt ja siirtyivät ulos ihmettelemään tapahtumia.

Myös taikauskolla on edelleen suuri osuus pimennyksissä. Vanhoillisimmat muslimit eivät halunneet katsoa lainkaan pimennystä, koska se on syntiä, ja siksi he pysyttelivät tiiviisti sisätiloissa ainakin pimeyden ajan ja kenties rukoilivat, että Allah antaisi Auringon tulla taas esiin. Turkin sana auringonpimennykselle, "güneş tutulmasını", tarkoittaakin kirjaimellisesti Aurinkoa, jota Kuu pidättelee.

Lisäksi vuoden 1999 Turkissa olleen täydellisen auringonpimennyksen sekä sitä seuranneen maanjäristyksen pelossa nytkin oli paljon ihmisiä, jotka olivat laittaneet pihalle teltan jo valmiiksi pystyyn, jos maanjäristys ajaisi heidät ulos keskellä yötä. Tällä kertaa pimennystä seurasi järinää Iranissa, mutta tuskinpa auringonpimennyksen johdosta, sillä siellä järisee varsin usein ilman taivaanilmiöitäkin.

Tämänkertainen pimennys päättyi lopulta iltapäivällä Turkin aikaa, kun täydellisyysvyöhyke siirtyi Maan pinnalta avaruuteen Siperian päällä, missä tuolloin olivat käsillä jo illan tunnit. Ursan pimennysväki oli puolestaan tuolloin jo iloisessa juhlassaan Siden kaupungissa, aivan roomalaisraunioiden luona olevassa ravintolassa, mistä luonnollisesti oli suora näköyhteys niin havaintorannallemme kuin taivaalle, minne vähitellen alkoi kerääntyä pilviä. Tässä vaiheessa niiden ilmaantuminen ei enää haitannut lainkaan!

Itse koin nyt toisen täydellisen auringonpimennyksen ja edelleen olen (monen muun tavoin) sitä mieltä, että täydellinen auringonpimennys on eräs mahtavimmista luonnonilmiöistä, ellei jopa ehdoton huippu. Siis matka Turkkiin sitä katsomaan oli vaivan väärti. Seuraava täydellinen Auringonpimennys tapahtuu vuonna 2008 pohjoisella jäämerellä sekä Siperiassa; täydellisyysvyöhyke kulkee Huippuvuorten pohjoispuolelta, minne pääsisi kätevästi pimennystä katsomaan lentokoneella. Ainakin meidän Ursan pimennyshullujen piirissä ajatus koneen vuokraamisesta elää jo vireänä...

Ohessa muutama kuva pimennyksestä. Ensimmäisessä kuvassa Auringosta on pimentynyt jokseenkin saman verran kuin Suomessa pimennyksen aikaan olisi ollut parhaimmillaan, mikäli osittainen pimennys olisi näkynyt pilvien takaa. Toisessa kuvassa on timanttisormus videonauhalta digitoituna, kolmannessa tunnelmakuva pimennyksen täydellisen vaiheen ajalta (huomaa Venus taivaalla) ja viimeisessä kahdessa kuvassa on Auringon korona eri tavoilla valotettuina. Lyhyellä valotuksella saa näkyviin hyvin kromosfäärin sekä koronan sisäosan rakenteen, kun taas pitkällä valotuksella koronan virtaukset tulevat esiin, vaikka suuri osa sisemmästä koronasta ns. palaa puhki.

PS. Lupasin kuvia ja tietoja pimennyksestä jo keskiviikkona, heti pimennyksen jälkeen. Yllättäen yhteyksissä oli juuri tuolloin hankaluuksia ja koska monet nettipalvelut pitävät roskapostituksestaan tunnettua Turkkia epäturvallisena maana, oli blogin päivittäminen ja liitetiedostojen lähettäminen vaikeaa. Toimin samalla myös Ursan matkan toisena vetäjänä, joten toimen velvollisuudet ajoivat myös nettiongelmien pähkäilyn edelle. Pahoittelut viiveestä!