NASA ja asema avaruudessa
Kesätauon jälkeinen paluu blogistaniin tapahtuu marmattaen: viime viikon lopulla uutisoitiin NASAn lähes tehdystä päätöksestä lopettaa tieteelliset tutkimukset avaruusasemalla toistaiseksi, ja yleensä vaikutelmaksi jäi se, että se siitä avaruusasemasta ja siellä tehtävästä tutkimuksesta. Ei sentään, kenties jopa päinvastoin.
Maata parhaillaan kiertävä kansainvälinen avaruusasema ISS, eli International Space Station, on monimutkaisin ja kallein kansainvälisenä yhteistyönä toteutettava tutkimushanke, ja se on ainakin kärkisijoille, kun mukaan lasketaan kaikki erilaiset rakennushankkeet kautta historian. Asemasta on tulossa jalkapallokentän kokoinen rakennelma, missä sisätilaa on parin jumbojetin verran. Sen tekeminen, ylläpitäminen ja käyttäminen on varsin suuri haaste aseman takana oleville tahoille.
NASA siis ei ole yksin tekemässä asemaa, vaikka onkin osallistujista tärkein. Mukana ovat myös venäläiset, eurooppalaiset, kanadalaiset ja japanilaiset, ja kaikki asemaan liittyvät päätökset tehdään näiden kaikkien maiden avaruusjärjestöjen yhteispäätöksin. Kansainvälinen ulottuvuus tekee osaltaan päätöksenteosta kankeaa, mutta takaa sen, että kaikki saavat äänensä kuuluviin ja että kaikki pääsevät hyötymään avaruusasemasta.
Alunperin asemasta piti vieläkin isompi ja sen piti olla valmiina jo aikaa sitten, liki vuosikymmen sitten. Pääasiassa taloudellispoliittiset syyt viivyttivät aluksi rakentamista ja sitten sukkula Columbian onnettomuus laittoi aseman rakentamisen seis kokonaan. Koska avaruusasema on suunniteltu pääosin sukkulalla rakennettavaksi, ei kiertoteitä ole, ja nyt tärkein syy pitää sukkulat edelleen lennossa on aseman saaminen valmiiksi.
NASA on tinkinyt jo aikaisemminkin omista tavoitteistaan, sillä se päätti olla laukaisematta sille suunnitelmissa alunperin kuulunutta asuinmodulia, mikä johti jo osaltaan aseman hyödyntämismahdollisuuksien pienenemiseen. Muutoinkin NASA on pienentänyt osallistumistaan asemayhteistyöhän koko ajan ja koska NASAn yskiessä koko avaruusasemayhteisö saa flunssan, voi olla jopa hyvä, että NASA säästää dollareitaan ja keskeyttää puolivillaiset tutkimuksensa asemalla, keskittyy aseman rakentamiseen ja koittaa saada sukkulat lentämään kunniakkaasti eläkkeelle.
Lisäksi NASA suuntaa katsettaan yhä enemmän kohti Kuuta; voisikin sanoa puoli-ilkeästi, että amerikkalaiset ovat enemmän kiinnostuneita haastavista projekteista kuin projektien loppuunsaattamisesta, etenkin jos ne jäävät junnaamaan paikalleen. Onkin todennäköistä, että kun asema on valmis - toivottavasti jo muutaman vuoden päästä - NASA pudottaa osallistumisensa sen käyttämiseen ja ylläpitoon aivan minimiin. Kokonaan amerikkalaiset eivät varmasti asemaa hylkää, koska se kaikesta huolimatta on erinomainen paikka tutkimuksen tekemiseen, avaruustekniikan kehittämiseen ja avaruuslentämisen rutiinin harjoitteluun; kaikkea tätä tietoa kaivataan kun lennetään Kuuhun tai Marsiin, mikä on nyt NASAn tärkein tavoite.
Mutta vaikka NASA pudottaisi osallistumisensa avaruusasemalla tehtävään tutkimukseen minimiin tai kokonaan, niin sehän ei vaikuta muiden asemalla tekemiin tutkimuksiin. Euroopan avaruusjärjestön astronautti Thomas Reiter on nyt asemalla ja hänen tärkein tehtävänsä on ollut nostaa aseman miehistön lukumäärä taas kolmeen, jolloin aikaa jää myös oikeasti tutkimukseen. Kun ESAn Columbus-tutkimuslaboratorio ja japanilaisten vastaava Kibo-moduli saadaan liitettyä asemaan, on kiertoradalla erittäin hyvin varustettu tutkimusasema, jonka mahdollisuuksia ei varmasti jätetä käyttämättä.
Ainakin Euroopassa on valtava halu, kyky ja tarve tehdä kunnollista tutkimusta painottomuudessa, avaruuden olosuhteissa ilman, että siihen sotketaan mukaan avaruuslentämisen yleistä ylpistelyä ja astronauttien ylimaallista glamouria. Avaruusasema on työpaikka ja siellä tullaan tekemään (ja tehdään jo) oikeaa, tieteellisesti korkealaatuista tutkimusta, jonka arvo monasti ymmärretään vasta myöhemmin.
Hyvin todennäköisesti tärkeimmän avaruusasemalla tehtävät löydöt ja havainnot ovat sellaisia, joita emme osaa vielä aavistaa. Tunnemme toistaiseksi painottomuutta ja sen mahdollisuuksia niin vähän, että tällä haavaa avaruudessa tehtävä tutkimus on haparointia puintikypsässä kaurapellossa.
Asia erikseen on avaruusaseman yleinen filosofinen puoli, sillä ainakin minusta jo pelkästään se, että ihmiskunnalla on pysyvästi miehitetty asemapaikka avaruudessa, on sinällään jo tärkeää. Joko käperrymme pieneen kuoreemme ja jäämme asuttamaan planeettaamme vain sen pinnalle, tai sitten nousemme vähitellen avaruuteen. Avaruusasema on pieni lautta, jonka avulla katsomme miten voisimme uskaltautua kauemmaksi avomerelle.
