Kehitysmaa-apua Suomeen Afrikasta
Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa on parhaillaan menossa tämän vuoden suurin ja tärkein avaruusalan tapaaminen, International Astronautical Congress. Tämä Kansainvälisen astronauttisen federaation organisoima kongressi kerää kerran vuodessa lähes kaikki avaruuteen liittyvillä aloilla työskentelevät – ja nyt, kun kyseessä on jo 62. kerta, kokous järjestetään ensimmäisen kerran Afrikassa.
Siis sitten avaruusajan alun, eivät avaruusihmiset ole kokoontuneet näin massiivisesti (yli 2000 osanottajaa) Afrikassa. Tämä ensikerta tuli hyvin ilmi avajaispuheenvuoroissa, jotka etenivät tavalliseen tapaan (ellei epätavallisen hauskaa juontajaa ja tanssipitoisia esityksiä oteta lukuun), kunnes lavalle astui Naledi Pandor, Etelä-Afrikan tiede- ja teknologiaministeri.
Hän puhui kauniilla brittienglannilla, hyppäsi muodollisuudet nopeasti ohitse ja latasi salille sellaista tekstiä, että huh-huh!
Etelä-Afrikka satsaa tieteeseen ja tutkimukseen, mikä näkyy erityisesti avaruushankkeissa. Maa haluaa maaperälleen tulossa olevan jättisuuren radioteleskoopin, Square Kilometre Arrayn, SKA:n. Tästä kalliista kansainvälisestä hankkeesta kisaa Etelä-Afrikan kanssa käy Australia; päätöstä odotetaan helmikuussa ja ministeri pitää tämän projektin saamista kotiin eräänä tärkeimmistä tehtävistään. Ja sen huomaa.
Ministeri Pandor haluaisi herättää henkiin myös Arnistonissa sijaitsevan rakettien laukaisuaseman, mitä aikanaan käytettiin luotausrakettien lähettämiseen. “Miksi tuhlaisimme miljoonia satelliittien lähettämiseen muualta, jos meillä on oma tyhjän panttina odottava laukaisuasema jo maassamme?”
Maa on lähettänyt jo yhden pienen satelliitin avaruuteen ja rakentaa suurempien satelliittien kokoonpano- ja testauslaitosta. Sikäläinen yhtiö suunnittelee myös kantorakettia. Tavoitteena on lähettää omia satelliitteja omalla kantoraketilla omalta maaperältä viimeistään 15 vuoden kuluttua.
Avaruusvalta Etelä-Afrikka kuulostaa omituiselta, mutta se on jo nyt totta tähtitieteen saralla. Yksi maailman suurimmista tähtitieteellisistä kaukoputkista – ja 11-metrisen paloista kootun pääpeilin halkaisijan mukaan mitattuna suurin – South African Large Telescope sijaitsee Sutherlandissa, ylänköalueella noin 400 km koilliseen Kapkaupungista.
Kävin ennen avaruuskokousta kaukoputkella tekemässä juttua Prisma Studioon, ja hämmästyin siellä vierailevien ihmisten määrää. Eri ihonväriset, ikäiset ja koulutustasoiset eteläafrikkalaiset tulevat sinne bussilasteittain paitsi ihailemaan maansa suurta saavutusta, niin myös oppimaan tähtitiedettä, katselemaan ylös maailmankaikkeuteen pienillä kaukoputkilla ja innostumaan paitsi avaruudesta, niin myös tieteestä ja tekniikasta laajemmin.
Tällä suurteleskoopilla työskentelee yksi suomalainenkin, tähtitieteilijä Petri Väisänen, jonka tapaamme tuossa Prisman jutussa aikanaan. Hän totesi Etelä-Afrikan tähtitiedeinnostusta ihmetellessämme, että ilmiö ei rajoitu vain mantereen varakkaimpaan eteläiseen maahan, vaan tähtitiede ja avaruus ovat huudossa muuallakin. Petri on kiertänyt luennoimassa muissakin Afrikan maissa ja kertoo, että häneltä kysytään usein miksi maiden, joilla ei ole aina varaa edes omien kansalaistensa ruokkimiseen, uhraa rahaa avaruustutkimukseen? “He itse sanovat, että vaikka pöydässä ei olisi ruokaa, pitää katse nostaa ylös pöydästä tulevaisuuteen. Heille avaruus on paitsi tulevaisuutta, niin se myös innostaa opiskelemaan muitakin aineita.”
Afrikassa myös avaruustekniikan tuomat hyödyt ovat konkreettisia: satelliittinavigointi vie perille viidakossa ja autiomaassa sekä kaukokartoitussatelliitit auttavat maankäytön suunnittelussa, maanviljelyksessä, luonnonvarojen laskennassa ja monessa muussakin. Sääsatelliitit kertovat äärimmäisistä sääilmiöistä ja auttavat varautumaan niihin. Tieto kulkee satelliittien kautta, vaikka tiedonvälitysinfrastruktuuri olisi olematonta. Intia näyttää hyvää esimerkkiä siitä, miten satelliitteja voidaan käyttää tehokkaasti etäopetuksessa ja lääkäripalveluiden saamisessa harvasti asutuille seuduille.
Tämä kaikki näkyy Etelä-Afrikan arjessa. SKA on kaikkien huulilla, tähtitieteestä voi puhua hotellin portieerin kanssa. Siinä missä muualla rahoitusta leikataan, täällä tieteeseen ja tekniikkaan panostetaan. He ovat vakavissaan, ja epäilen, että tätä menoa Eurooppa on pian alakynnessä.
Etenkin Suomi! Meillä koko avaruusala on kitumassa, sen kehittämisessä ei ole visiota ja ainoat pienet panostukset menevät varman päälle pelaaviin, ponnettomiin pikkuräpellyksiin. Meillä olisi tietotaitoa paljon enempäänkin, mutta nähtävästi yleinen masentunut ja sisäänpäinkääntynyt ilmapiiri heijastuu myös avaruustoimintaan sekä tähtitieteeseen.
Afrikka on päinvastainen tapaus. Ihmiset ovat innostuneita, ja on vaikea sanoa johtuuko ministerin innostus äänestäjiensä innostuksesta vai onko hän saanut heidät innostumaan. Hän on ainakin innostava, kerrassaan hurmaava. Olen Naledi-fani. Mistä saisimme meillekin tällaisen ministerin? Ja ellemme saa tällaista ministeriä, niin haluaisin Etelä-Afrikan huumaavaa henkeä kehitysapuna Suomeen!
