OH-LGE ja neljä kertaa 1,11 tonnia
Kuten blogiani seuranneet ovat huomanneet, pidän lentokoneista ja lentämisestä. Niinpä tänään on ollut mukavaa seurata isojen koneiden manöveerejä Hong Kongin lentoasemalla, missä olen koko päivän ns. jumissa Suomeen palatessani lentoyhteyksien kummallisuuksien vuoksi. Päivän aikana on mielessä pyörinyt myös www.climatecare.org.
Takana on liki kolme viikkoa Australiassa ja reppu onkin täynnä kokemuksia ja tietoa, joita tiivistyy tulevaisuudessa juttujenkin muotoon. On mukavaa palata taas kotiin, ja vaikka en kansallishenkinen erityisesti olekaan, on tunne aina miellyttävä, kun sinivalkoinen kone rullaa portille. Tuntuu siltä, että vanha tuttu OH-LGE olisi tullut kaukaa Pohjolasta juuri minua ja muutamia muita suomalaisia kotiin hakemaan. Mutta jos ne tarjoavat ruisleipää ja lihapullia koneessa, niin alan kyllä huutaa (enkä ilosta)!
Tässä hongkongilaislentoasemamaisemassa MD-11 on normaalikokoinen lentolaite, sillä Aasian liikenteessä tämän luokan laitteet ovat arkipäivää. Matkustajia on paljon ja etäisyydet eurooppalaismittapuulla mitattuna pitkiä, joten Boeingit 747, 767 ja 777 sekä Airbusit A330 ja A340 ovat sopivia lentokoneita. Ja mausteena mukana on pienempiäkin A320- ja Boeing 737-perheiden koneita. Välillä sekaan tulee jokin harvinaisempikin laite, kuten juuri nyt tätä kirjoittaessani China Eastern -yhtiön vanha A300-600R. Jännää? Jännää!
Kaikki ovat kovin kauniita, kun ne nousevat ja laskeutuvat mukavasti terminaalin yläkerran näkökentässä. Niiden tulemisia, purkamisia, lentoonvalmisteluita ja menemisiä seuratessa yksi päivä hurahtaa yhtä hyvin kuin tulevat 14 tuntia lentokoneessakin. Kyllä, olen kai masokisti, sillä lentomatkat loppuvat yleensä kesken - syöminen, filmien katsominen, lukeminen, ikkunasta ulos tuijottaminen, MP3-soittimesta kuuntelematta aiemmin jääneiden radio-ohjelmien kuunteleminen sekä nukkuminen täyttävät helposti pitkänkin lennon.
Viime aikoina tosin olen tuntenut myös syyllisyyttä lentoinnostani, koska lentoliikenteen hiilidioksidipäästöistä ja niiden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen on puhuttu paljon. Asia on tärkeä, eikä sitä voi selitellä pois mielestä: olen jo jonkin aikaa käyttänyt www.climatecare.org -nimistä palvelua omatuntoni puhdistamiseen. Kyseessä on brittifirma, joka sijoittaa uusiutuvien energiamuotojen tutkimukseen ja metsien istuttamiseen, joiden avulla ekologista jalanjälkeäni voidaan pienentää. Tunnustan toki, että osa lentämisestäni johtuu puhtaasti lentämisen tuottamasta mielihyvästä, mutta koska työni on varsin globaalia, eikä tietoliikennetekniikan kehittyminen pysty vielä korvaamaan toimittajan työssä usein tarvittavaan henkilökohtaista otetta, en voi jättää lentämistä.
Lentokoneille on etsitty jo pitkään korvaavia energiamuotoja, mutta lentopetrolia ja suihkumoottoria parempia ei ole pystytty vielä tekemään. Koneet voisivat lentää kyllä maakaasulla tai vedyllä, mutta niiden kuljettaminen kuluttaa paljon energiaa. Koneiden rakennetta ja olemusta voidaan muuttaa, mutta jo nyt uusien koneiden tekeminen on kallista ja aikaaviepää, joten nykyisenlaisia koneita on liikenteessä vielä paljon ja uudet koneet tulisivat lentoon vasta vuosikymmenen kuluttua, vaikka niiden kehittäminen aloitettaisiin vakavasti nyt heti. Konkreettisimmat toimet, jotka auttaisivat lyhyellä tähtäimellä, olisi vanhojen koneiden korvaaminen uusimmalla nyt käytössä olevalla tekniikalla varustetuilla koneilla, lentoreittien optimointi suorimmiksi mahdollisiksi ja lentämisen hintakäytäntöjen muuttaminen lyhyimpiä reitityksiä suosiviksi. Pelkästään koneiden tyhjäkäyntiin lentokentillä kuluu turhaan polttoainetta.
Silti lentoreittien ja nykyaikaisilla koneilla lentävien yhtiöiden valitsemisen lisäksi ainoa mitä yksittäinen matkaaja voi tehdä, on maksaa muodossa tai toisessa vapaaehtoista ympäristötekoja edistäviä projekteja tukevaa "veroa". Vero on sitaateissa, koska en kannata valtiollisia veromaisia lisämaksuja Ranskan tapaan, vaan henkilökohtaista vastuuta. Mainittu climatecare.org on vain yksi vaihtoehto, mutta mielestäni se on minulle sopiva, koska haluan muutenkin edistää uusien energiamuotojen tutkimusta. Eikä homma ole välttämättä kallistakaan: sivuilla olevan laskurin mukaan pian alkavalla lennolla Hong Kongista Helsinkiin osuuteni hiilidioksidituotosta on 1,11 tonnia ja sen kompensoimiseen riittää 12,65 euron maksu. Käytännössä laskuri tietysti on yleistys, eikä se ota esimerkiksi huomioon koneen piipahdusta Bangkokissa, mutta se on kokonaisuudessaan helppo käyttää ja luonnollisesti maksun suuruudesta voi päättää erikseen. Itse laitan parikymppiä menemään.
Lopuksi en kuitenkaan voi olla toteamatta, että viimeaikaisessa keskustelussa ilmailu ja lentäminen on otettu liian näkyväksi syntipukiksi. Liikennelentäminen saa aikaan vain pienen osan maailman hiilidioksidipäästöistä, muistaakseni muutamia prosentteja, ja Euroopan osuus on prosentin osia. Lentämisen osuus toki on käytännössä merkittävä, koska korkealla ilmakehässä vapautunut hiilidioksidi vaikuttaa neljä kertaa alempana vapautunutta terhakammin, mutta silti keskittyminen lentämisen kauhisteluun on osaltaan siirtänyt huomiota pois muusta jokapäiväisestä toiminnasta: yhden ulkomaanmatkan vähentäminen ei paljoa vaikuta, jos ajat päivittäin runsaasti henkilöautolla etkä välitä energian säästämisestä kotona. Kaukana pörräävien lentokoneiden kauhistelu on helpompaa kuin jokapäiväisen elämisen muuttaminen ekologisemmaksi. Lisäksi liikenneilmailun ohella taivailla pyörii valtava määrä sotilaskoneita, joiden moottoreita ei ole juurikaan suunniteltu pienten päästöjen ja pihin kulutuksen kannalta – sotilasilmailu on liikennelentämistä suurempi paha, ja se pitäisi ensin saada kuriin.
En tiedä miten muut suhtautuvat lentämiseen, mutta minulle lentokoneessa istuminen ja ikkunasta ulos tuijottaminen ovat tapa ihailla, hämmästellä ja kunnioittaa maapalloa. Etenkin täällä Aasiassa näkee ilmasta niin kauniita merimaisemia kuin raiskattuja saariakin, jotka kaikki herättävät aina vain suurempaa halua suojella kotiplaneettaamme. Kun Aurinko laskee tai nousee, horisontti loistaa punaisen ja keltaisen eri väreissä ja taivaan sini muuttuu sysimustasta vaaleansiniseksi, voin kuvitella lentäväni lähes avaruudessa. Ja kun tähän lisätään moottorien humina, koneen kehtomainen huojahtelu ja siiven päässä rauhallisesti vilkkuva navigointivalo, tunnen myös olevani kuin kotona. Se on paikkani taivaassa (eikä sitä varten tarvitse uskoa Jumalaan ja odottaa kuolemaa sekä sen jälkeistä hypoteettista armoa).
6 kommenttia
Pe 04.05.2007 @ 15:47
Hei Jari,
miksi et maksa pariakymppiä myös malarian ja aidsin vastaiseen taisteluun. Voisit siten pelastaa ihmishenkiä tänä vuonna etkä vasta sadan vuoden kuluttua.
terv. Matti Virtanen
Pe 04.05.2007 @ 16:53
Kyllähän maailmassa on monia muitakin tukemisen arvoisia asioita, mutta hiilidioksidipäästöissä kyse on kuitenkin asiasta, johon voin vaikuttaa: en tee ainakaan aktiivisesti mitään sellaista, joka pahentaisi malaria- tai AIDS-tilannetta maailmassa, mutta lentämiseni ja muu toimintani tuottaa hiilidioksidia (ja toki muitakin päästöjä siinä ohessa) reippaasti yli sen mikä olisi oma osuuteni maapallon kestokyvystä. Koska lentämistä en lopeta, pyrin saamaan tällä pienellä almulla ekologista jalanjälkeäni pienemmäksi. Kannatan lisäksi lämpimästi henkilökohtaisiin hiilidioksidikiintiöihin siirtymistä!
Joka tapauksessa puiden istuttamisesta, ekologisista kehityshankkeista ja uusien energiamuotojen tukemisesta ei ole ainakaan haittaa, vaikka nyt jostain syystä hypoteettisesti joku mahdollisesti aikanaan toteaisikin, ettemme ole siinä määrin vikapäitä ilmastonmuutokseen kuin nyt ehdoton enemmistö tutkijoista uskoo.
Pe 04.05.2007 @ 17:30
En ymmärrä ensimmäistä lausettasi: hiilidioksidipäästöt ovat "kuitenkin" asia, johon voit vaikuttaa. Miten niin kuitenkin - voit kai vaikuttaa myös maailman lasten terveyteen lahjoittamalla parikymppisesi Unicefille tai ottamalla köyhästä maasta kummilapsen. Mutta se ei taida olla muotia.
Mitä jos Suomen valtio sijoittaa uusiutuvien ja vaihtoehtoisten energialähteiden tutkimukseen sekä puhtaiden polttomenetelmien kehittämiseen esim. 60 euroa per veronmaksaja, noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Olisiko silloin koko Suomen kansa ostettu hiilivapaaksi?
Vai reagoiko ilmakehä tällaiseen verotuksen kautta tapahtuvaan luonnonsuojeluun jotenkin nihkeämmin kuin vapaaehtoiseen toimintaan?
Pe 04.05.2007 @ 18:12
Niin, tiedoksi lukijoille, että arvoisa kollegani on tunnettu varsin skeptisestä suhtautumisestaan ilmastonmuutokseen ja siihen, että ihminen olisi saanut sen aikaan; hän on käsitellyt asiaa usein mm. MOT-ohjelmissa (omasta mielestäni varsin kyseenalaisin tieteellisin perustein) ja käyttää usein edelläolevan kaltaisia kriittisiä puheenvuoroja. Siihen toki hänellä on oikeus.
Enpä siten usko, että pääsemme asiasta yhteisymmärrykseen, etenkin kun nähtävästi ymmärrät tahallasi kirjoittamani väärin. Siis selvennys:
a) maailmassa on paljon asioita, jotka olisivat aktiivisen toiminnan ja taloudellisen tukemisen arvoisia inhimillisen kärsimyksen välttämiseksi tai vähentämiseksi.
b) en kuitenkaan ole henkilökohtaisesti samalla tavalla vastuussa esim. malarian leviämisestä tai AIDS-tilanteen vakavuudesta kuin olen siitä, että matkustamiseni (ja muu toimintani) saa aikaan ympäristöhaittoja.
c) Elämä - ja siten minäkin - tuottaa de facto hiilidioksidia (yms), mutta ihminen on kehittänyt laitteita, joilla laji tuottaa runsaasti enemmän haitta-aineita ilmakehään mitä luontaisesti sinne joutuisi. Tuloksena on epätasapaino, missä muutamme ilmakehän koostumusta huomattavasti nopeammin, mitä tiedämme historiasta luontaisesti tapahtuneen. Ihmiskunnan jäsenenä ja näitä teknisiä laitteita runsaasti käyttävänä (sekä niistä myös pitävänä) olen henkilökohtaisesti vastuussa vähintään omalta osaltani tästä haitallisesta kehityksestä.
d) Koska voin kompensoida aiheuttamaani haittaa tukemalla erilaisia päinvastaiseen kehitykseen pyrkiviä yrityksiä, teen sen mielelläni. Katson, että minulla on myös suoranainen moraalinen velvollisuus siihen. Se, että joku muu ei katso velvollisuudekseen tehdä samaa, on valitettavaa, mutta ei estä minua toimimasta oikeaksi katsomallani tavalla.
Mitä valtiollisella tasolla tapahtuvaan toimintaan tulee, niin mainitsemasi 60 euroa per veronmaksaja ei ole kovin paljon, ottaen huomioon asian tärkeyden. Rikkailla mailla on tässäkin asiassa suurempi taakka kannettavanaan kuin kehitysmailla, ja Suomella olisi varaa moninkertaistaa uudenlaiseen, ekologisesti tasapainoiseen energiantuotantoon perustuvien tekniikoiden tutkimukseen osoittamansa tuki.
Ilmakehä ei sinällään reagoi verotuksiin tai luonnonsuojeluyrityksiin, vaan se käytäytyy fysiikan lakien mukaisesti. Maapallo toimii joka tapauksessa ja sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Ilmakehä ei katoa tästä avaruuteen tai tiivisty meriin, vaan sen muuttumisen myötä vain meidän oma elämämme tulee vähitellen vain yhä hankalammaksi. Elämäkin pystyy sinnittelemään hyvinkin epämukavissa olosuhteissa, mutta me emme pysty ilman massiivisia suojavarusteita. En ole siten huolissani ilmakehästä tai planeetastamme sinällään, vaan siitä, miten Maa pystyy ylläpitämään nykymuotoista elämää - ja kuinka voisimme asustaa täällä ilman sen suurempia ongelmia. Näin ollen parikymppistäni voi pitää myös puhtaasti egoistisena sijoituksena; haluan, että maapallo säilyy mukavana paikkana! (Tai ainakin haluan hidastaa ihmisen aiheuttamaa olosuhteiden huononemista)
Ma 07.05.2007 @ 21:46
Virtasen Matti on oikeassa siinä, että malarian ja aidsin vastainen toiminta tarvitsee rahaa, mutta se ei ole mikään peruste laiminlyödä ympäristönsuojelua. Itse asiassa ilmastonmuutos lisää malariaa, joten ilmastonmuutoksen ehkäisy kannattaa tässäkin mielessä! <a href="http://www.ilmasto.org/lisatietoa/usein_kysytyt_kysymykset/seuraukset.html#9
">Lähde</a>
Puhtaisiin polttomenetelmiin sijoittaminen voisi vähentää tulevaisuuden päästöjä, mutta lämpenemisen rajoittaminen 2C vaatii päästöjen vähentämistä 30% vuoteen 2020 mennessä. Siksi on parempi aloittaa energiansäästö, uusiutuviin siirtyminen ja päästökauppa mahdollisimman aikaisin.
Jotta elämä ei olisi liian helppoa, niin Jari Mäkisen käyttämät firmojen myymät päästövähennykset eivät nekään ole ongelmattomia. Puiden istuttamisella ei voida poistaa fossiilisista polttoaineista tulevia päästöjä, koska aikanaan myös puut hajoavat takaisin hiilidioksidiksi ja päätyvät ilmakehään. Istutukset eivät myöskään saisi vähentää muutenkin niukkaa viljelysmaata.
Kun päästöt tulevat nyt ja vähennykset vasta kymmenien vuosien kuluessa, niin miten varmistetaan että a) vähennykset toteutuvat ennustetusti ja b) nykyinen päästöjen kasvu saadaan taitettua?
Lisää aiheesta blogissani <a href="http://www.kaventajat.fi/ongelmallista-lentaminen-on/">
Ongelmallista - elämä on</a>
Uutta tekniikkaa tarvitaan, mutta edessä on myös valintojen tekemistä. Uusien elintapojen omaksuminen ei ole helppoa, minkä olen itse huomannut ja varmaan myös Jari ja Mattikin.
Onko päästöjen hyvittäminen vapaahtoisilla maksuilla turhaa? Mielestäni se ei ole kestävä ratkaisu, koska ympäristölainsäädännön saastuttaja maksaa -periaatteen mukaan haitan pitäisi näkyä hinnassa. Pakollisena kaikille. Vapaaehtoiset maksut ovat kuitenkin tyhjää parempi. Itse en kyllä vielä niele näitä nykyisiä päästövähennysprojekteja, joten vältän lentämistä jos vain mahdollista. Vaikka lentäminen onkin aina hieno kokemus.
Lari
Ma 07.05.2007 @ 23:04
Olen samaa mieltä Larin kanssa: monet nyt tehtävät toimet (kuten nämä metsänistutukset ja teknologian kehitys) vaikuttavat aivan liian suurella viiveellä.
Tehokkain toimi lyhyellä tähtäimellä on säästäminen, ja se on siinä mielessä helppoa, että siihen kykenee jokainen. Pelkästään sähkön kulutusta on mahdollista pudottaa usealla kymmenellä prosentilla hyvin pienillä, yksinkertaisilla teoilla, jotka eivät lisäksi maksa mitään. Ajattelemattoman autoilun sijaan voi ajaa pyörällä - tai kävellä, mikä etenkin kaupungin keskustoissa on myös nopeampaa ja kätevämpää. Tyhjänpäiväisen ostamisen sijaan voi keskitää hankintoja ja ostaa kestävämpiä tuotteita. Ruoassa suosia mahdollisimman lähellä kasvatettua ja sesongin mukaista ruokaa. Ja niin edelleen, pieniä asioita kaikki...eikä elämän laatu tai mukavuus kärsi välttämättä lainkaan. Tämä vain vaatii hieman ajattelua, mikä nähtävästi on kovin vaikeaa!
Päästöjen hyvittäminen vapaaehtoisilla maksuilla ei suinkaan ole turhaa, koska niistä on hyötyä pitkällä tähtäimellä ja ne auttavat osaltaan kiinnittämään huomiota ympäristöasioihin. Kannatan päästökaupan laajentamista henkilökohtaiselle tasolle ainakin siinä mielessä, että se johtaisi siihen, että jokainen pohtisi tahollaan omaa ekologista jalanjälkeään; monet eivät yksinkertaisesti tule ajatelleeksi asiaa, ja pelkästään tietoisuuden lisääminen tuottaisi todennäköisesti tuloksia (vaikkakin osuutemme maailmanlaajuisesti olisi varsin pieni, vaikka kaikki suomalaiset saataisiin mukaan).
Pohtiminen ja säästäminen toki pätee myös lentämiseen: turhia matkoja kannattaa välttää ja saman matkan aikana hoitaa mahdollisimman monta asiaa, jotta kohteeseen ei täydy sahata useaa kertaa edes takaisin. Suoria lentoreittejä kannattaa suosia ja painottaa moderneja lentokoneita.
Rehellisyyden nimissä tosin tunnustan, että itse kyllä lennän enemmän kuin olisi pakko; lennän toisinaan jopa pienkoneilla huvin vuoksi, ja ne kuluttavat varsin paljon polttoainetta (tosin pitää todeta tässä, että Suomen verotuskäytäntö estää varsin totaalisesti uusien, vähäpäästöisten ja hiljaisten koneiden hankinnan vanhojen rotiskojen tilalle). Sen sijaan muussa elämässä olen erittäin ekologinen ja pyrin korvaamaan aiheuttamiani haittoja mm. näin vapaaehtoisin ympäristömaksuin. Ja pyrin koko ajan parempaan!
