Maailmankuva mureni?
Tämä tarina menee mediakritiikin puolelle, nimittäin viimeaikainen uutisointi Plutosta ja sen asemasta planeettana on mennyt mielestäni vähän överiksi. Samalla on taas kerran käynyt konkreettisesti ilmi millainen maailmankuva yleensä ihmisillä on. Pohjanoteeraus tuli eilen - anteeksi vain kollegat YLEssä - TV1:n pääuutislähetyksessä, jonka Pluto-juttua katsoessa oli kanttarellipasta mennä väärään kurkkuun.
Uutisjutussa vedettiin mutkia suoriksi varsin tehokkaasti. Pluto-asia yhdistettiin siinä oivasti Planck-tutkimussatelliitiin asennettaviin suomalaisiin radiovastaanottimiin ja koko maailmankaikkeuden synnyn salaisuuksiin, paitsi että näillä kahdella on yhtä vähän tekemistä toistensa kanssa kuin on Lappajärven kunnanvaltuustossa käytävällä (hypoteettisella) keskustelulla tulevan uimahallin nimestä ja Toisen maailmansodan Ranskan maihinnousun organisaatiolla ja koko sodan perussyiden pohtimisella. Kyllä, molemmat kuuluvat politiikan piiriin samaan tapaan kuin Planck ja Pluto kuuluvat tähtitieteen piiriin.
Pluton tapauksessa kyse oli siis siitä, että planeettaa ei oltu koskaan määritelty selvästi, ja siten pitkän planeettajahdin päätteeksi 1930 löytynyt Pluto sai noin vain planeetan tittelin. Silloin sen arveltiin olevan suurempi, mutta toisaalta silloin ei tiedetty Pluton seuduilla aurinkokunnassa olevista muista, Plutoakin suuremmista kappaleista. Jos siis Pluton olisi haluttu pysyvän planeettana, olisi planeettoja pitänyt nimetä lisää - ja niitä olisi tullut koko joukko vielä lisää tulevina vuosina.
Nyt IAU päätyi kiivaan keskustelun jälkeen toiseen, mielestäni loogisempaan ratkaisuun, missä kriteerit planeetalle ovat selvät ja Pluton kannalta liian tiukat. Pluto ei ole enää planeetta, mutta se ei vähennä lainkaan sen kiinnostavuutta; päinvastoin, sillä nyt sen sijaan että puhuisimme vain planeetta Plutosta ja sen tutkimisesta, on meillä edessämme kokonainen uusi maailma Neptunuksen tuolla puolella. Mystisten kääpiöplaneettojen alue, missä on paljon jännää selvitettävää, ja mikä voi selvittää yllättäväkin paljon koko aurinkokunnan syntyä.
Mitä tulee taas maailmankaikkeuden syntyyn ja sen tutkimiseen, niin siinä vuonna 2008 laukaistava Planck-luotain tulee olemaan omiaan. TV-uutisten jutussa Millilabin Jussi Tuovinen jopa lupasi, että luotain - ja etenkin suomalaistekoiset radiot - tulevat selvittämään maailmankaikkeuden alun. Tuskin aivan niin, vaikkakin alkupamauksen kaikuna avaruudessa olevaa mikroaaltotaustasäteilyä huipputarkasti mittaava Planck varmasti tulee työntämään tietämyksen rajaa taas vähän tuonnemmaksi.
Nämä kaksi tapausta ja taipumus yhdistää ne toisiinsa jotenkin kuuluviksi ovat näyttäneet konkreettisesti, kuinka hyvin usein ihmisten maailmankuva on hieman vinoutunut. Ensiksikin mikä on paikkamme fyysisessä avaruudessa: monilla tuntuu olevan vain maapallo, jota ympäröi (siis: ympäröi) aurinkokunta planeettoineen ja Aurinkokin on siinä samassa, ja sitten on loppu avaruus mössönä siellä jossakin. Siellä ovat galaksit, kaasusumut, taustasäteilyt, mustat aukot ja muut sellaiset.
Anteeksi jos kuulostan opettajalta, mutta lähtökohdaksi kannattaa ottaa koko maailmankaikkeus, joka täyttää koko kaiken kuviteltavissa olevan tilan mitä ylipäänsä on olemassa. Sen sisällä on sitten hyvin harvassa ainekerääntymiä, joissa on valtavia galaksijoukkoja, joissa on tuhansia galakseja, ja yksi tällainen on Neitsyen galaksijoukko, jonka 2000 galaksista oma Linnunratamme on yksi. Linnunrata on siis galaksi, spiraalimainen tähtijoukko, missä on useita satoja miljardeja tähtiä. Aurinko on yksi niistä, galaksin eräässä kierteishaarassa sijaitseva kellertävä tavallinen tähti, jonka ympärillä on sitten eri kokoisia kappaleita kiertämässä, ja tähden kolmannen planeetan pinnalla asustavat ihmiset ovat päättäneet nimetä suurimmat näistä tähteään kiertävistä kappaleista planeetoiksi.
Etäisyys Plutoon Maasta on tänään 13.9 astronomista yksikköä, siis hieman päälle 689 miljoonaa kilometriä. Etäisyys lähimpään tähteen Linnunradan saman kierteishaaran sisällä on 39 900 miljardia kilometriä, siis noin 58 000 kertaa enemmän kuin matka Maasta Plutoon. Pitkiä etäisyyksiä on helpompi hahmottaa valovuosissa, ja niissä ilmaistuna lähin tähti on 4,3 valovuoden päässä. Linnunrata puolestaan on halkaisijaltaan 100 000 valovuotta ja matkaa täältä lähimpään samanlaiseen galaksiin on 2,9 miljoonaa valovuotta. Suuria lukuja on jo tässä vaiheessa hankala hahmottaa, mutta yksi luku vielä: kaukaisin tunnettu kohde maailmankaikkeudessa on 13200 miljoonan valovuoden päässä.
Maantieteellisen mittakaavan lisäksi ajallinen ulottuvuus on hieman hukassa. Maailmankaikkeus puolestaan syntyi päälle 10 miljardia vuotta sitten, lieneekö viimeisin arvio 14 miljardia vuotta sitten, kun aurinkokunnallamme on ikää vajaat viisi miljardia vuotta. Ja vaikka Pluton kiertoaika Auringon ympäri on peräti 248 vuotta, on se aurinkokunnan historiassa ja etenkin maailmankaikkeuden ajanjuoksussa jälleen pienenpienenpieni hetkonen.
Planck tulee tutkimaan siis sitä, miten tämä koko kaikkeuden kokonaisuus, mistä maapallo, me ja Plutokin on vain äärimmäisen pienenpieni osa, on aikanaan syntynyt. Kysymys siitä mistä kaikkeus on syntynyt, on toistaiseksi hieman liian mutkikas tieteellisesti pohdittavaksi, mutta yksi on varmaa: Pluton nimittämisellä planeetaksi tai joksikin muuksi ei ole mitään tekoa sen kanssa.
No, kenties nyt kannattaa taas rauhoittua. Sukkula on muuten lähdössä matkaan, ja tällä kertaa valmistelut ovat sujuneet erittäin hyvin. Sääennustekin sunnuntaille on suhteellisen hyvä, joten on mahdollista, että Atlantis saadaan taivaalle ilman ylimääräisiä viivytyksiä. Peukut pystyyn!
