Alpo Rusin videot
Alpo Rusin ja Suomen valtion välisessä oikeudenkäynnissä katsottiin eilen videoita Rusin kuulustelusta Supossa muutama vuosi sitten. Näin kerrottiin sanomalehdissä, itse en ehtinyt paikalle. Ryhdyin kuitenkin miettimään, missä kunnossa Supon videot ovat 50 vuoden kuluttua. Ne ovat nyt julkisia asiakirjoja.
Vanhaan hyvään aikaan kaikki asiakirjat olivat paperia. Valtionarkisto jakoi viranomaisille ohjeita siitä, millaiselle paperille asiakirjat piti kirjoittaa ja mitä kynää sai käyttää. Jos oikein muistan, kesti kauan ennen kuin kuulakärkikynien käyttö sallittiin. Julkiset asiakirjat on säilytettävä määräajan, osa periaatteessa ikuisesti. Hyvälaatuinen paperi kestää satoja vuosia, sanomalehtipaperi ei.
Yleisradion arkistossa ei ole yhtään kuvanauhaa, joka olisi 50 vuotta vanha. Koko media on niin nuori, ettei sen säilymisestä ole varmaa tietoa. Ääninauhojen säilymistä on kuitenkin tutkittu paljon, ja oppinut arvio on, että hyvissä olosuhteissa magneettinen ääninauha voi säilyä 50 vuotta. Tämä vaatii kuitenkin hyviä säilytysolosuhteita, hyviä materiaaleja ja hieman tuuriakin – aivan kuten paperin säilyminen. Tiettyjen amerikkalaisten valmistajien 1970-luvulla myymät nauhat ovat jo muuttuneet pölyksi, minkä monet levy-yhtiöt ovat saaneet katkerasti kokea. Onneksi Yleisradion silloinen tekninen johtaja piti kiinni tutkituista saksalaisista nauhamerkeistä, vaikka monet narisivat, kun ei käytetty halvempaa amerikkalaista merkkiä.
50 vuoden elinennuste koskee ammattikäyttöön tarkoitettua, korkealaatuista ääninauhaa. 1970-luvulla myydyt c-kasetit tuskin kestävät niin kauan. Ne eivät välttämättä muutu heti tomuksi, mutta nauhat alkavat katkeilla ja magnetisointi häipyä, niin että äänen laatu heikkenee.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tekniikkaa ja mitä nauhalaatua Supon kuulustelijat käyttivät. Kotinauhoituksiin tarkoitettu VHS-nauha ei kestä kymmeniä vuosia. Jos formaattina oli puoliammattikäytössä aikanaan suosittu U-matic, nauhat näyttävät kestävän mutta koneet alkavat olla jo kiven alla. Viidenkymmenen vuoden kuluttua maailmassa tuskin on montaakaan toimivaa kuvanauhuria, formaatista riippumatta.
Liikkuvan kuvan arkistoimiseen on ratkaisuja. Digitaalinen massamuisti, siirto filmille, jne. Tässä on monella miettimistä. Kuvanauhoja näyttää olevan sellaisissakin paikoissa, joita ei ensimmäiseksi tule ajatelleeksi. Ääninauhan historiasta tiedämme, että radioyhtiöitten ohella Gestapo oli 1930-luvulla nauhureiden ensimmäisiä käyttäjiä ja vaikutti osaltaan alan kehitykseen.
