Taiteilijat pidentäisivät äänitteiden tekijänoikeusaikaa

Yli kuusisataa suomalaista muusikkoa, solistia ja kapellimestaria on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan äänitteiden tekijänoikeussuoja-ajan pidentämistä. Taiteilijat haluavat, että äänitteiden tekijänoikeuden suoja-aikaa pidennettäisiin EU-komission esittämällä tavalla viidestäkymmenestä vuodesta 95 vuoteen. Vetoomuksesta julkaistiin maanantaina kokosivun ilmoitus suurimmissa päivälehdissä. 
 
 
Ilmoitus on ajankohtainen, sillä Euroopan parlamentin lakivaliokunta ryhtyy käsittelemään asiaa tiistaina 4.11. Asia on herättänyt julkisuudessa paljon huomiota. Suuri osa Euroopan tekijänoikeusjuristeista on arvostellut EU-komission esitystä. Asiantuntijoiden mielestä komission esitys on lakiteknisesti huono ja sen perustelut ovat hatarat.
 
 
Äänilevyjen tekijänoikeussuoja on nykyisin 50 vuotta julkaisuvuodesta. Tämä merkitsee siitä, että joissakin harvoissa tapauksissa suoja päättyy jo taiteilijan elinaikana. Kuka tahansa voi sen jälkeen ryhtyä myymään äänitteitä ja pitää itse rahat. Allekirjoittajien mukaan se on väärin. He vaativat, että Suomen hallituksen pitää tekijänoikeuskysymyksessä puolustaa pitkän elämäntyön tehneitä taiteilijoita tukemalla EU:n direktiiviehdotusta.
 
 
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Olen ollut koko ikäni kiinnostunut vanhoista äänilevyistä, mutta valitettavan harvat jakavat harrastukseni. Asia on helppo varmistaa kävelemällä lähimpään Anttilaan katsomaan, mitä levyjä on tarjolla. Yli 50 vuotta vanhoja äänitteitä ei tarjolla ole monta, yli 90-vuotiaita ei ainoatakaan. Sitä paitsi suurin osa levyillä soittavista muusikoista on aikanaan sopinut levytuottajien kanssa Suomen Muusikkojen Liiton työehtosopimuksen mukaisesta tuntikorvauksesta – he eivät olisi saaneet penniäkään, vaikka suoja-aika olisi pitempi.
 
 
Myös rivimuusikoille kertyy tuloja, jos levyjä soitetaan radiossa. Viime vuonna noin yksi prosentti kaikista Suomen radioasemille soitetuista levyistä oli yli 50 vuotta vanhoja. Jos suoja-aika olisi ollut pitempi, korvaukset olisivat nousseet muutaman kymmenen tuhatta Euroa. Tästä puolet olisi mennyt tuottajille, siis levy-yhtiöille, toinen puoli muusikoille. Muusikoiden osuudesta vajaa puolet olisi mennyt ulkomaille. Suomalaisten muusikoiden jaettavaksi kertyisi suoja-ajan pidentämisestä vuosittain ehkä kymppitonni, joka jaettaisiin satojen muusikoiden kesken.

-         Monelle meistä eläketurva on jäänyt tai jäämässä olemattomaksi ja taiteilijaeläkkeitä riittää ani harvoille, kirjoitetaan taitelijoiden ilmoituksessa.
 
 
Jokainen voi laskea, miten paljon muusikot käytännössä hyötyisivät suoja-ajan pidennyksestä. Jos lehti-ilmoituksiin ja lobbaukseen käytetty raha olisi ohjattu suoraan gramex-korvauksiin, muusikoille olisi ollut tästä suurempi ilo. Suoja-ajan pidentäminen on yhteiskunnan näkökulmasta kohtuuttoman kallis tapa tukea kulttuuria, sillä tekijänoikeus ei ole vain oikeus korvaukseen. Se on myös yksinomainen oikeus päättää tuotteen käytöstä. Äänilevyissä tämä oikeus kuuluu levy-yhtiölle, ei muusikoille. Käytännössä se ilmenee niin, että suurin osa 5 – 50 vuotta vanhoista levyistä ei ole lainkaan saatavissa, vaikka muusikot tätä haluaisivat. EU:n komission ehdottama uusi direktiivi ei muuttaisi tilannetta mitenkään. Direktiiviin ehdotetut lisäpykälät, joiden tavoitteena on parantaa äänitteiden saatavuutta, ovat lakiteknisesti niin kehnosti muotoiltuja, että niiden vaikutus jäisi olemattomaksi.
 
 
Muusikkojen aseman parantamiseksi löytyisi monia muitakin keinoja, joita kannatan lämpimästi. EU:n komissio voisi ensin huolehtia esimerkiksi siitä, että suomalaiset muusikot todella saavat korvaukset kotiin, jos heidän levyjään soitetaan ulkomaisilla radioasemilla. Taiteilijaeläkkeitäkin pitäisi korottaa.