Uusi digiboksi
Hankin alkuvuodesta uuden tallentavan digiboksin. Sattuneesta syystä.
Viime viikolla kaukosäädin alkoi reistailla. Vaihdoin paristot ja varmistin, että samat toiminnot itse boksin etupanelista naputeltuina toimivat. Kyseessä oli tavanomainen, sarjavalmisteiselle elektroniikalle tyypillinen virhe. Huonot kontaktit näppäimissä.
Kävelin kuitin kanssa laitteen myyneeseen liikkeeseen pyytämään uutta kaukosäädintä. Minulle kerrottiin, että tämä malli on myyty loppuun, mutta minulle luvattiin antaa maahantuojan puhelinnumero. Tällä tavoin voisin myyjän mielestä saada nopeammin laitteen vaihdetuksi.
Huomautin kohteliaasti, että vastuu laitteen toimivuudesta on sen myyneellä liikkeellä, ja pyysin myyjää itse soittamaan maahantuojalle. Sen jälkeen odotimme kymmenen minuuttia eri puolilla tiskiä, että maahantuojan keskus vastaisi. Ei vastannut. Ehdotin myyjälle kaupan purkua.
Nyt myyjä keksi, että saman valmistajan antennimallisen digiboksin kaukosäädin saattaisi myös sopia. Sitä oli varastossa. Sain sen kotiin kokeiltavaksi, ja sehän toimi. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Laitteen ja liikkeen nimellä ei ole väliä, samanlaisia tapauksia tulee jatkuvasti vastaan. Onneksi on kuluttajavalituslautakunta. Ilman sitä elämä nykyisessä palveluyhteiskunnassa olisi helvettiä. En enää koskaan jonota viittä minuuttia kauemmin mihinkään palvelunumeroon tai jää riitelemään myyjien kanssa. Lähetän ensiksi vanhanaikaisen kirjeen myyjäfirmalle. Jos asia ei selviä, parin päivän kuluttua toimitan kuluttajavalituslautakuntaan valituksen, jossa vaadin rahallista korvausta. Turha kierrättää asiaa ensin kunnallisilla kuluttajaneuvojilla tai muissa vastaavissa elimissä. Joka kerta olen saanut parin viikon sisällä liikkeestä kohteliaan yhteydenoton, jossa ehdotetaan asian hoitamista ilman lautakuntaa.
Toivo paremmasta lohduttaa silloinkin, kun laajakaista on poikki tai tv pimeänä.
