Sergei Jesenin ja Dallape
Sergei Jesenin (1895-1925) oli Venäjän vallankumousaikojen suuri runoilija, Majakovskin aikalainen. Jeseninin elämä oli myrskyinen. Hän oli lyhyen aikaa naimisissa tanssija Isadora Duncanin kanssa ja hirtti lopulta itsensä Pietarin Hotel Angleterressä.
Vuonna 1924 kirjoitettu Pismo materi, Kirje äidille on yksi Jeseninin tunnetuimmista runoista. Hämmästyin, kun foxtrot ”Kirje äidille” vuodelta 1929 humppaorkesteri Dallapén tuoreella CD:llä oli merkitty Jeseninin lauluksi. Alkuperäisellä savikiekolla tekijästä ei sanota mitään. Samannimisiä lauluja on kymmenittäin. Äänilevystön Fono-hakemisto osoitti kuitenkin, että Jesenin runon on jo 1920-luvulla säveltänyt V. Lipatov, ja siitä on Venäjällä tehty lukuisia levytyksiä.
Jeseninin teksti on hellällä tavalla humoristinen, eikä siinä ole mitään sentimentaalista. Vapaasti käännettynä ensimmäinen säkeistö on ”Vieläkö elät, eukkoseni? Elän minäkin. Terve vaan. Virratkoon sinun mökkisi yllä illan sanoinkuvaamaton valo”.
Ei ollut ihan helppo selvittää, onko tätä ylipäänsä levytetty suomeksi. Löysin ainakin neljä levytystä, joiden nimenä on Kirje äidille ja säveltäjäksi merkitty Lipatov. Ensimmäisenä levylle ehti Dallapé-orkesteri, laulusolistina Ville Alanko. Runon yhdeksästä säkeistöstä levyllä on kolme, mutta kyseessä on jokseenkin tarkka vaikka hieman kömpelö käännös Jeseninin tekstistä:
Elossako vielä, äitimuori?
Minä myöskin. Terve tervehdin.
Hehkukoon sun pienen majas yllä
iltarusko loppumattomin…
Laulun on kuitenkin täytynyt olla Suomessa suosittu, sillä pari vuotta myöhemmin sen levytti uudelleen Arvo Jorma –niminen laulaja. Tekstin on tehnyt nimimerkki Veijo Sala. Alkuperäisestä runosta on säilytetty vain otsikko ja aihe.
Myöhemmin laulun ovat uudelleen tulkinneet ainakin Pauli Salonen ja Viktor Klimenko. Käytän termiä ”uudelleen tulkinneet”, koska Jeseninin nimi on molemmissa tapauksissa jätetty armeliaasti pois. Alkuperäisestä laulusta on jäljellä sävel ja nimi. Salonen ja Klimenko osasivat hyvin venäjää. Pauli Salosen tunnettuja käännöksiä on mm ”Rakastan sinua elämä”. Klimenko on jopa levyttänyt Jeseninin laulun alkukielellä. Kumpikaan ei ilmeisesti uskonut, että Jeseninin lyriikka purisi suomalaisiin ostajiin. Salonen aloittaa vanhalla iskelmäkliseellä ”Posti saa nyt kirjeen sulle kantaa”. Klimenko on muuttanut runon opettavaiseksi raittiuslauluksi:
Viinan orja olen, täytyy myöntää
rapajuoppo, valmis kuolemaan
Miten on mahdollista, että ainoan autenttisen suomenkielisen levytyksen vallankumouksellisen imaginistirunoilijan laulusta on tehnyt humppaorkesteri Dallapé? Teksti ei tunnu orkesterin vakiotekstittäjän Martti Jäppilän tekemältä. Tiedämme, että harmonikkaorkesteri sai alkunsa Sörnäisten nuorten työläisten opintoyhdistyksestä, jossa harrastettiin 1920-luvulla ahkerasti neuvostokirjallisuutta ja politiikkaa. Veikkaan, että suomennoksen takana oli opintoyhdistyksen jäseniin kuulunut Armas Äikiä. Hänestä ei tullut hyvää runoilijaa eikä hyvää poliitikkoa, mutta hän yritti vilpittömästi molemmilla aloilla.
