Arkiston ovet raollaan
Yleisradion elävä arkisto avasi juuri ovensa. Kävijöitä on ollut ruuhkaksi asti, kiitostakin on tullut, mutta palaute lyö minut ällikällä. Viikko sitten elävää arkistoa ei ollut lainkaan. Yleisradion arkistot olivat uusintoja lukuunottamatta käytännössä kiinni ulkopuolisille. Tänään verkossa on noin 160 tuntia tv-ohjelmia ja 550 tuntia radio-ohjelmia, mikä vastaa noin yhtä promillea Ylen arkistojen sisällöstä. Nyt keskustellaan siitä, miksi aineisto on tällä hetkellä vain Windows Media -formaatissa. Siis väärin sammutettu.
Vuonna 1987 (!) olin mukana opetusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli selvittää, miten radio- ja televisioyhtiöiden ohjelmat (Yleisradion lisäksi Suomessa on muutamia muitakin) voitaisiin säilyttää ja avata tutkimuksen käyttöön. Näimme paljon vaivaa asian eteen ja totesimme, että muissa pohjoismaissa ongelma oli hoidettu ajat sitten. Samaa asiaa on sen jälkeen käsitellyt pari muuta työryhmää, mutta yhtään näistä ehdotuksista ei ole tähän mennessä toteutettu.
Muutama vuosi sitten Suomessa valmisteltiin laajaa tekijänoikeuslain uudistusta, joka herätti paljon keskustelua. Kukaan ei huomauttanut, että lainmuutoksen yhteydessä olisi voitu ottaa käyttöön ns sopimuslisenssijärjestely, jonka puitteissa kaikki ennen vuotta 1985 tuotetut televisio-ohjelmat olisi saatu verkkokäyttöön kollektiivisopimusten pohjalta (ei välttämättä kuitenkaan ilmaiseksi). Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, vaan jokaisen oikeudenomistajan kanssa on sovittava asiasta erikseen.
Otetaan käytännön esimerkki. Yleisradio on aikanaan tuottanut tv-ohjelman, jossa on tuntemattoman kuvaajan ottamia valokuvia. Valokuvat ovat silloin voimassa olleen tekijänoikeuslain mukaan olleet vapaita. Sen jälkeen tekijänoikeutta on taannehtivasti pidennetty, joten kuvat ovat tänään suojattuja. Jos ohjelma laitetaan elävään arkistoon, vastaava henkilö Yleisradiossa voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta, huolimatta siitä ettei oikeudenomistajaa käytännössä ole mahdollista tavoittaa.
On varmasti perusteltua, että arkistoaineisto on käytettävissä eri formaateissa. Mutta ensin on selvitettävä, miten se voidaan saada käyttöön missään formaatissa. Tässä asiassa avaimet ovat aivan muualla kuin Yleisradiossa.
Rehellisyyden nimissä on jatkettava, että varsinkin radioarkistossa on paljon aineistoa, joka voitaisiin jo nykyisen lain ja olemassa olevien sopimusten mukaan avata verkkoon. Hatusta temmaten arvelisin, että tällaisia ohjelmia on ainakin sata tuhatta. Kankkulan kaivolla ei vielä onnistu, mutta suurin osa urheiluselostuksista kyllä. Kuunnelmista ei ole sopimusta, mutta Ylen omien toimittajien hienoja dokumentteja voidaan käyttää, jos niissä ei ole musiikkia, ja näin edespäin. Ehkä meidän pitäisi jäsentää ongelma tarkemmin myös yleisöllemme ja palata pian asiaan.
