Teosto globalisaation kourissa
Teosto on järjestö, joka edustaa säveltäjien esitys- ja tallennusoikeuksia. Jos haluat lähettää musiikkia radiossa, levyttää sitä tai esittää musiikkia konsertissa, saat Teostosta yhdeltä luukulta luvan kaikkien säveltäjien teoksiin. Yleisradio on Teoston suurin asiakas. Muusikkoja ja levytuottajien etuja ei edusta Teosto vaan Gramex.
Teosto järjesti hiljattain (15.5.) mielenkiintoisen seminaarin kulttuurin moninaisuudesta. Välittömänä aiheena oli Unescon tästä aiheesta hyväksymä julistus, jonka Suomikin on juuri ratifioinut. Julistuksen eräänä tavoitteena on toimia vastapainona kansainvälisille kauppasopimuksille, jotka vapaakaupan nimissä ovat alkaneet muodostua uhkaksi kulttuurien moninaisuudelle. Paikalla oli Unescon edustajan lisäksi merkkihenkilöitä opetus- ja liikenneministeriöstä, Yleisradiosta ja järjestöistä.
Kuten yleensä käy, keskustelu rönsyili laveasti ja monesti osanottajat onnistuivat puhumaan toistensa ohi. Silti esiin tuli paljon mainitsemisen arvoista. Yksi mieleenpainuvista kohdista oli, kun Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä ilmoitti, että Teosto myy musiikkia kuin makkaraa – jokainen viipale maksaa yhtä paljon. Tällöin Yleisradion Mikael Jungner muistutti, että eräälle yleisradiolaiselle kävi köpelösti, kun hän aikanaan vertasi radiota leivänpaahtimeen.
Tuossa makkaravertauksessa on kuitenkin syvällinen totuus. Tekijänoikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin ideana on juuri kaikkien teosten samanarvoisuus. Sibeliuksen musiikista maksetaan esitettäessä saman tariffin mukaan kuin amatöörisäveltäjän omakustanteista. Tämä saattaa tuntua samalta kuin jos sisäfilee maksaisi yhtä paljon kuin lenkkimakkara, mutta se on osoittautunut nerokkaaksi business-strategiaksi. Musiikin käyttö on tullut helpoksi, ja siksi Sibeliuksen musiikkiakin käytetään niin paljon, että edesmennyt säveltäjä on edelleen yksi Suomen parhaista vientituotteista.
Näin ei välttämättä ole ikuisesti. Nykyisin levy-yhtiöt ja musiikkikustantajat ovat usein kytkeytyneet yhteen. Jos XYZ Music Publishing Englannissa omistaa jonkin hitin oikeudet, ja XYZ Records Suomessa haluaa levyttää se, miksi pitää kierrättää rahat Teoston kautta, kun rahat voitaisiin hoitaa konsernin sisäisenä siirtona? Sitä paitsi XYZ –yhtiön mielestä sen edustamat hitit ovat paljon arvokkaampia kuin tavallinen humppamusiikki.
Tällainen ajattelu on noussut vahvasti esiin Euroopan Unionissa, joka tutkii tekijänoikeusjärjestöjen liiketoimia. Taustalla on myös musiikin nettijakelu, joka ei välttämättä seuraa kansallisia rajoja. Vireillä on direktiivi, jonka mukaan musiikin oikeuksien hallinnointi Euroopassa voitaisiin hoitaa keskitetysti, ohi kansallisten järjestöjen.
Jos uudet järjestelyt koskisivat vain musiikin käyttöä netissä, vaikutus olisi rajallinen. Uusi järjestely voisi jopa poistaa eräitä ongelmia. Nettiradion kehitys Suomessa pysähtyi siihen, ettei löytynyt oikeaa tahoa, jolta oikeudet voisi hankkia. Ehdotuksen mukaan Euroopassa olisi tulevaisuudessa muutamia suuria toimijoita, jotka myisivät musiikin oikeuksia. Toisaalta yksikään niistä ei todennäköisesti edustaisi kaikkea musiikkia. Käyttäjän kannalta vaarana on, että oikeuksien hankinta tulee entistä monimutkaisemmaksi. Jos sama periaate ulotetaan myöhemmin kaikkiin esitysoikeuksiin, mukaan lukien radiolähetykset ja konsertit, tuloksena olisi nykyisen järjestelmän romahtaminen. Hittituotteiden oikeuksien hallinnointi sujuisi ehkä jopa nykyistä tehokkaammin, ja oikeudenomistajien tulot nousisivat, mutta kuka olisi enää kiinnostunut tuntemattoman suomalaisen tekijän oikeuksista? Kauhuskenaariossa rupusakki jäisi pienten maiden kuihtuvien järjestöjen asiakkaaksi, ja hallintokulut tältä osin nousisivat. Asiakas joutuisi pahimmassa tapauksessa ostamaan yhteen konserttiin sävellysten esitysoikeudet useammasta paikasta, riippuen siitä kenen kustantamia esitettävät teokset olisivat.
Tällaisesta kehityksestä ei ole mitään luotettavia arvioita, niin kuin ei tekijänoikeuksien taloudesta yleensäkään. Mutta asiaa kannattaa seurata.
