Brecht radiossa, ja radiosta
Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa on parhaillaan Kari Heiskasen vauhdikas Kerjäläisooppera. Se poikkeaa aika lailla Eino Salmelaisen viisikymmentä vuonna sitten Tampereelle tekemästä ohjauksesta, jonka nauhoite löytyy radioarkistosta. Käännöksestä vastasi silloin P. Mustapää.
Salmelaisen Kerjäläisooppera vuodelta 1947 kuulostaa enemmänkin operetilta, kun taas Heiskasen ohjauksessa pyritään takaisin kaksikymmenluvun berliiniläiseen kabareetunnelmaan. Se tuo mieleen George Groszin irvokkaat kuvat kaupungin yöelämästä. Kun menette Kaupunginteatteriin, suosittelen sijoittumista permannolle - parvekkeelta katsottuina näyttämöasetelmat vaikuttavat liiankin laskelmoiduilta.
Bertolt Brechtiä pidetään 1900-luvun saksalaisen teatterin suurimpana uudistajana. Pelkästään Brechtin tuotannosta koostuva teatteritarjonta voisi olla aika rankkaa purtavaa, mutta kieltämättä hän ravisteli perusteellisesti aikaisempia teatterikäsityksiä. Brecht oivalsi jo varhain, että radiosta oli kehittymässä itsenäinen taidemuoto. Vuonna 1929 hän kirjoitti Kurt Weillin ja Paul Hindemithin kanssa radiolle Charles Lindberghin Atlantinlentoa käsittelevän kantaatin ”Der Lindberghflug”. Sen äänitys on tallella Wiesbadenissa Saksan radioarkistossa. Haluaisin kuulla sen joskus, sillä se on yksi vanhimpia säilyneitä kuunnelmia maailmassa. Suomessa vanhimmat kuunnelmaäänitteet ovat 1930-luvun lopulta.
Eugen Berthold Friedrich Brecht syntyi Augsburgissa 1898 juutalaisen paperitehtailijan poikana. Vuonna 1928 valmistunut Kerjäläisooppera oli yksi aikansa suuria teatteritapahtumia, ja siitä tehtiin saman tien myös elokuva. Vuonna 1933 Brecht joutui syntyperänsä ja poliittisten mielipiteittensä vuoksi jättämään Saksan. Prahan,Wienin ja Zürichin kautta hän päätyi Tanskaan, jossa vietti useita vuosia. Vuonna 1939 hän jatkoi edelleen Ruotsiin, jossa Sveriges Radio tilasi häneltä kuunnelman Lukulluksesta. Silloin se jäi valitettavasti esittämättä, ja Brecht jatkoi Suomeen, jossa hän asui jonkin aikaa Helsingissä Köydenpunojankadulla sekä Hella Wuolijoen vieraana Marlebäckissä. Kirjailija Erkki Vala on vuonna 1965 lähetetyssä radio-ohjelmassa ”Maanpakolainen Suomessa” muistellut näitä vuosia, ja kertoo muun muassa, miksi Brecht aina käytti suuria kenkiä.
Suomesta Brecht vaelsi Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin ja sodan jälkeen takaisin Saksaan, jossa hän kuoli 1956. Suomessa ja Yleisradiossa Brechtin näytelmillä on jo pitkä esitysperinne. Saman vuonna Kerjäläisoopperan kanssa, siis 1947, radiossa lähetettiin Pelagea Vlassovan elämä, jonka Brecht oli muokannut Gorkin romaanin perusteella. Barbara Peloton radioitiin 1955, jälleen Eino Salmelaisen ohjauksena. Samana vuonna lähetettiin myös Staffan Aspelinin ohjaama Regeln och undantaget (Sääntö ja poikkeus) . Kerjäläisooppera lähetettiin uudestaan 1956 Kauko Laurikaisen ohjaamana. Ritva Arvelo teki radioteatterille Kaukasialaisen liitupiirin 1957 sekä Galileo Galilein elämän 1960. Uudempien esitysten läpikäynti saakin jäädä toiseen kertaan.
