Rakastan sinua 318 kertaa
Vuonna 1864 nuori Edvard Grieg oli opiskelemassa Kööpenhaminassa. Muun lukemisen puutteessa hän hankki Hans Christian Andersenin kootut teokset (15 osaa) ja löysi sieltä runosyklin ”Hjertets melodier”, joka innoitti häntä. Edvard oli rakastunut serkkuunsa, laulajatar Nina Hagerupiin ja sävelsi runon kihlajaislahjaksi Ninalle. Näin syntyi Griegin opus 5, ”Hjertets melodier”, jonka toinen laulu on ”Jeg elsker dig”, op.5 no.2.:
Min Tankes Tanke ene Du er vorden,
Du er mit Hjertes förste Kärlighet,
Jeg elsker Dig, som Ingen her paa Jorden,
Jeg elsker Dig, Jeg elsker Dig,
Jeg elsker Dig i Tid og Evighed!
Jeg elsker Dig i Tid og Evighed!
(tanskan kielen erikoismerkit muutettu skandeiksi)
”Jeg elsker Dig” oli hyvä kihlajaislahja. 1800-luvun loppuun mennessä nuottia oli jo myyty 60,000 kappaletta. Avioliitostakin tuli onnellinen, vaikka kerrotaan, että kun Ninalta vanhoilla päivillä kysyttiin, mitä hän oli pitänyt lahjastaan, rouva oli vastannut happamasti ”Edvard kyllä omisti sen itselleen”.
Tarina on niin hyvä, että siinä on ainekset Hollywood-filmiin. Vuonna 1944 Robert Wright ja George Forrest kirjoittivat musikaalin "Song of Norway”, jota esitettiin Broadwaylla 860 kertaa. Tarinassa Grieg on Grieg, mutta rakastetusta on tehty eksoottinen laulajatar Luisa Giovanni. Musikaalin pohjalta tehtiin vielä 1970 samanniminen laajakangaselokuva. Tavoitteena oli saada aikaan Norjaan sijoitettu ”Sound of Music”, mutta tällä kertaa menestys oli heikko.
”Jeg esker dig” on luultavasti eniten levytetty pohjoismainen Lied. Laulun suosioon on vaikuttanut se, että se soveltuu yhtä hyvin nais- ja miesäänille. Griegin toisesta ”superhitistä”, ”Solveigin laulusta” ei löydy kuin muutama miesäänen levyttämä tulkinta. ”Jeg elsker dig” onkin ainoa teos, jonka Aino Ackté, Frank Sinatra, Richard Tauber, Bing Crosby, Mario Lanza, Julia Migenes ja Jose Carreras ovat kaikki levyttäneet. Muita suomalaisia tulkitsijoita ovat olleet mm Matti Salminen, Monica Groop, Mauno Kuusisto, Soile Isokoski ja Hillevi Martinpelto. Yleisradion äänilevystössä teoksesta löytyy 163 esitystä.
Norjalainen tutkija, Stavangerissa toimivan Norsk lydinstituttin johtaja Per Dahl on löytänyt laulusta kaikkiaan 318 levytettyä tulkintaa vuosilta 1899 – 2002. Dahl on myös analysoinut ne yksityiskohtaisesti ja selvittänyt, millä tavoin eri laulajien tulkinnat poikkeavat toisistaan. Tieteellisenä ongelmana tutkimusasetelma on itsestään selvä, mutta käytännössä vastaavanlaista tutkimusta ei ole musiikkitieteessä sanottavasti tehty. Esittävän taiteen tutkimus on vielä alkuviivoilla.
Dahl löytää Griegin laulun tulkinnoista kaksi suurta kehityslinjaa. Klassiseen konserttitraditioon liittyvät tulkinnat ovat vuosien mittaan muuttuneet jonkin verran. Alkuvuosina eri laulajien tulkintojen välillä oli suurempia eroja kuin nykyisin, kehitys kulkee kohti yhdenmukaisuutta. Toinen mielenkiintoinen havainto on, että laulajat ovat ilmiselvästi alkaneet ottaa oppia toisistaan. Levyiltä löytyy tulkinnallisia yksityiskohtia, jotka todennäköisesti on poimittu joltakin aikaisemmalta levytykseltä. Äänilevy alkaa muodostaa omaa traditiota.
”Vakavien” tulkintojen rinnalla laulusta on tehty paljon sovituksia, jotka liittyvät 1800-luvun salonkimusiikin traditioon. Meille tuttu esimerkki tästä traditiosta on Sibeliuksen ”Valse triste”. Portamentoa käyttävät sooloviulistit ja muut vastaavat väritykset kuuluvat näillä levytyksillä asiaan. ”Song of Norwayn” jälkeen on syntynyt muitakin tulkintoja, joiden äänimaailma on peräisin musikaaleista.
Dahlin tutkimusasetelma houkuttelee vertailemaan systemaattisesti muiden tunnettujen klassisten teosten levytyksiä. Sibeliuksen paljon levytetyt laulut tulevat helposti mieleen. Nykyisin aineisto löytyy jo arkistoista. Ongelmana on, että tällainen analyysi vaatii tutkijalta paljon käsityötä, johon kaikkien maltti ei riitä.
