Tervetuloa, kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Eduskunta käsittelee parhaillaan lakia, joka luo Suomeen uuden arkiston. Suomen elokuva-arkistosta tulee vuodenvaihteen jälkeen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Elokuvien lisäksi arkisto ryhtyy tallentamaan tutkijoiden käyttöön myös radio- ja televisio-ohjelmia.
Korkea aika. Suomi on ollut 20 – 30 vuotta jäljessä useimpia muita Euroopan maita. Ruotsissa Statens ljud- och bildarkiv aloitti eetterimedioitten arkistoinnin jo 1970-luvulla. Pelkään, että tällä on ollut ikävä vaikutus median historian tutkimiseen ja ehkä myös nykyisen kehityksen ymmärtämiseen. 1980-luvulla ohjelmia tallennettiin SLBA:ssa kuva- ja äänikaseteille, joita kertyi vuodessa tuhansia. Nyt tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että ohjelmat voidaan tallentaa lähetyksestä digitaalisessa muodossa massamuistiin. Tästä näkökulmasta odottaminen kannatti. Digitaalisesti tallennetut ohjelmat on helppo tarjota tutkijoiden käyttöön, kunhan käyttöliittymä ja hakujärjestelmä saadaan pystyyn. Tekijänoikeuslaki rajaa palvelun käytön laitoksen sisälle ja mahdollisesti joihinkin muihin korkeakoulukirjastoihin. Odotettavissa ei siis ole mikään jokamiehen YouTube, josta löytyvät kaikki Kotikadun jaksot.
Tarkkaan ottaen uusi arkisto ei tule ottamaan talteen KAIKKIA radio- ja televisio-ohjelmia. Tarkoituksena on arkistoida pysyvästi vain valtakunnalliset lähetykset ja näytteitä paikallisista. Sen verran muistitila vielä maksaa, ettei olisi mitään järkeä tallentaa kaikkia kymmeniä paikallisradio-ohjelmia, joilla pyörivät pääasiassa samat levylistat pienin muunnoksin. Niitä voi tutkia pienemmälläkin aineistolla.
Vielä emme tiedä, milloin tutkijat toivotetaan tervetulleeksi Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon. Vie aikansa ennen kuin ensimmäiset ohjelmat on saatu talteen, ja vielä enemmän ennen kuin arkistossa on niin paljon aineistoa, että se on tutkimuksen kannalta hyödyllistä. Suomen elokuva-arkistossa tarvitaan nimenmuutoksen myötä myös melkoista henkistä uudistumista. Arkistosta on vuosien varrella kehittynyt merkittävä suomalaisen elokuvan tutkimuslaitos, mutta kiinnostus laajentaa tutkimusta esimerkiksi television suuntaan on ollut laimeaa, puhumattakaan radiosta. On mielenkiintoista nähdä, millaista väkeä Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon värvätään uusia toimintoja käynnistämään. Koska alkaa Kansallistelevisiografian toimitustyö?
Avoinna on myös, miten järjestetään Kansallisen audiovisuaalisen arkiston ja olemassa olevien av-kokoelmien suhteet. Ensimmäiset uuteen arkistoon kertyvät ohjelmat tulevat olemaan vuodelta 2008 (tai pahimmassa tapauksessa vuodelta 2009). Tutkija, joka on nyt kiinnostunut vuoden 2008 ohjelmista, voi yhtä hyvin arkistoida ne itse lähetyksestä. Mitä tehdään, kun joku haluaakin tutkia radio- ja televisio-ohjelmia vuodelta 1995? Yleisradion ohjelmat ovat Pasilassa, Maikkarin ohjelmat taitavat olla luetteloimattomina SEA:n varastossa, paikallisradioitten ohjelmat pitkin maailmaa sikäli kun ovat säilyneet. Tähän löytyy ratkaisuja, mutta kaikki ne vaativat työtä ja jonkin verran rahaakin.
Työtä on siis edessä, mutta toivotan kauan odotetun lapsen tervetulleeksi arkistojen perheeseen.
