Musiikin oikea hinta

Miten paljon radioasemien pitäisi maksaa siitä, että ne käyttävät lähetyksissään äänilevymusiikkia? Kysymys on vähintään yhtä vaikea kuin se, mikä on oikea korvaus sairaanhoitajan tai bussikuskin työstä. Yhteistä kaikille on, että korvauksista neuvotellaan kollektiivisesti.
 
Suomen radioasemat ovat maksaneet levyjen soitosta muusikoille ja levytuottajille vuodesta 1961 saakka. Käytäntö on vaihdellut maasta toiseen. Ensimmäisenä korvauksia ruvettiin maksamaan 1930-luvulla Englannissa, Yhdysvalloissa niitä ei makseta lainkaan. Lain voimaantulon jälkeen oikeasta korvaustasosta riideltiin Suomessa pitkään. Yleisradio katsoi, että levyjen soitosta oli tuottajille pelkkää mainosta, joten korvausten tulisi olla hyvin pieniä. Levytuottajat laskivat, että korvaustaso täytyisi määrittää sen mukaan, mitä radiolle maksaisi palkata soittajia esittämään studiossa vastaava määrä elävää musiikkia. Lopulta korvauksista sovittiin välimiesmenettelyssä.
 
Välimiesmenettely on liike-elämässä yleisesti käytetty tapa ratkaista riitoja silloin, kun ei haluta käräjöidä. Kolme osapuolten hyväksymää lainoppinutta tekee ratkaisun, eikä päätöksestä saa valittaa. Prosessi on verraten nopea, jos vaihtoehtona on asian käsittely kaikissa oikeusasteissa. Välitystuomiot eivät ole julkisia, niin kuin tuomioistuinten päätökset pääsääntöisesti ovat.
 
Vuoden 1961 jälkeen sekä radio- että äänilevyala ovat muuttuneet monilla tavoin, ja musiikin oikeaa hintaa on etsitty useassa välimiesmenettelyssä. Korvaukset maksetaan levytuottajien ja muusikoiden perustaman Gramex-nimisen järjestön kautta, joten yleisesti puhutaan gramex-korvauksista. Alkuvaiheessa Gramexin ainoa asiakas oli Yleisradio. Vuoden 1985 jälkeen Suomeen on syntynyt suuri määrä kaupallisia radioasemia, ja 1990-luvulla laki laajennettiin koskemaan äänilevymusiikin julkista esittämistä. Nykyisin huomattava määrä Gramexin tuloista onkin peräisin parturiliikkeistä, diskoista ja muilta vastaavilta asiakkailta.
 
Jokainen ymmärtää, että parturiliike maksaa pienempää vuotuista korvausta kuin Yleisradio, vaikka molemmat käyttävät samoja levyjä (itse asiassa parturiliike esittää tavallisesti asiakkailleen Yleisradion ohjelmaa). Mutta miten Yleisradion korvauksia pitäisi verrata muiden radioasemien maksamiin korvauksiin? Tähän saakka korvauksista on päätetty eri välimiesmenettelyissä, eikä vertailu ole ollut helppoa, koska päätöksiä ei ole julkistettu. Muutama vuosi sitten Gramex kuitenkin halusi, että Yleisradion korvausten määrittely käsitellään yleisessä oikeusistuimessa. Helsingin hovioikeus antoi hiljattain päätöksen Yleisradion ja Gramexin välisessä riidassa, kun molemmat olivat valittaneet käräjäoikeuden ratkaisusta. Kaupallisten radioitten osalta asian käsittely on alkamassa käräjäoikeudessa.
 
Hovioikeuden päätöstä on jo uutisoitu laajalti, eikä tässä ole tarkoitus käsitellä sitä yksityiskohtaisesti. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin lukea päätös kokonaisuudessaan, sillä siinä on merkittäviä periaatteellisia kannanottoja. Hovioikeuden päätös ei ole tätä kirjoitettaessa lainvoimainen, mutta mikäli se jää pysyväksi, siitä tulee tärkeä ennakkopäätös.
 
Esityskorvauksista neuvoteltaessa osapuolet ovat yleensä olleet periaatteessa yhtä mieltä siitä, että yleisön määrä on korvausten suuruuteen vaikuttava tekijä. Gramexin kotisivuilta löytyvän hinnaston mukaan parturi-kampaamoiden maksamat korvaukset riippuvat asiakaspinta-alasta. Isossa kampaamossa on enemmän kuuntelijoita kuin pienessä, mutta onko korvausten perusteena todellinen vai potentiaalinen yleisö? Pitääkö tyhjistä tuoleistakin maksaa?
 
 
Kampaamoissa tällä ei ole suurta merkitystä, mutta radiotoiminnassa on kauan keskusteltu siitä, kumpi on oikea, todellinen vai potentiaalinen kuuntelijamäärä. Radioaallot eivät noudata hallinnollisia rajoja, Yleisradion aluelähetykset kuuluvat monissa tapauksissa myös naapurimaakuntaan. Minunkin kesämökilläni voi kuunnella kolmen eri alueen lähetyksiä, mutta en ole koskaan kuunnellut kaikkia samanaikaisesti. Pitäisikö tämä mahdollisuus kuitenkin huomioida korvausten tasosta päätettäessä?
 
Hovioikeus katsoi nyt, että ”vaikka kuuluvuusalueiden rajoilla voikin olla teknisesti mahdollista kuunnella useampia Yleisradion aluelähetyksiä, useampaa kuin yhtä radiolähetystä mahdollisesti kuuntelevien henkilöiden lukumäärä on todennäköisesti äärimmäisen pieni. Lisäksi kuuntelijat todennäköisesti kuuntelevat yleensä sitä lähetystä, jonka toiminta-alueella asuvat. naapuritoiminta-alueiden lähetysten kuuntelua oletettavasti tapahtuu koko maan alueella siten, että tällaisen kuuntelun vaikutus käytännössä mitätöityy eikä se siten olennaisesti vaikuta Gramexille alueellisista lähetyksistä maksettavien korvausten määrään.”
 
Hovioikeus teki myös toisen periaatteellisen kannanoton, joka koski Yleisradion ja kaupallisten radioasemien korvausten vertailua. Kaupallisten radioasemien korvaukset on sidottu liikevaihtoon, joka puolestaan on yhteydessä kuuntelijoiden määrään. Tekijänoikeusjärjestöjen taholta on esitetty, että myös Yleisradion korvaukset tulisi jollakin tavoin sitoa yhtiön liikevaihtoon. Oikeus katsoi kuitenkin, että Yleisradion julkisen palvelun tehtävä tekee ”yhtiölle mahdottomaksi toimia kaupallisiin toimijoihin verrattavalla tavalla. Sen vuoksi Yleisradion Gramexille suoritettavan korvauksen suuruutta määrättäessä ei myöskään ole perusteltua verrata Yleisradion kululiikevaihtoa ja kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden liikevaihtoja sellaisinaan toisiinsa.”