Viisikymmenluvun ääniä
1950-luku oli Euroopassa radion kulta-aikaa. Televisio oli vasta tulossa, radio-ohjelmat tavoittivat miljoonayleisön. Suuret radioyhtiöt tilasivat käsikirjoituksia ajan tunnetuimmilta kirjailijoilta. Mika Waltari teki Yleisradion 25-vuotisjuhliin 1951 tilaustyönä radiokuunnelman nimeltä ”Leikkaus”. Kuunnelma esitettiin käännöksenä myös muissa pohjoismaissa. ”Sinuhen” kirjoittaja oli silloin epäilemättä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija.
Olen viime viikkoina jatkanut kuunnelma-arkistomme läpikäyntiä ja todennut ilahtuneena, että ”Leikkaus” on hyvässä tallessa sekä nauhalla että digitaalisessa muodossa. Se on uusittu ensilähetyksensä jälkeen useampia kertoja. Kaikki viisikymmenluvun kuunnelmat eivät valitettavasti kuitenkaan ole tallella, sillä nauha oli silloin kallista. Vuonna 1952 esitettiin 23 uutta kotimaista suomenkielistä kuunnelmaa, joista vain kaksi on säilynyt äänitteenä. Muista on vain käsikirjoitukset.
Vuosikymmenen lopulla nauhapula helpotti, mutta ohjelmien säilytys oli edelleen sattumanvaraista. Vuoden 1957 suomenkielisistä kuunnelmista tallella on kolmasosa. Radioarkisto perustettiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Tästä syystä on vaikea arvioida, miten radioilmaisu todella kehittyi vuosikymmenen aikana. Helposti syntyy kuitenkin vaikutelma, että vuosikymmenen alun innostuksen jälkeen radioteatteri katsoi nyt menneisyyteen. Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita Maila Talviosta Pentti Haanpäähän dramatisoitiin ansiokkaasti, mutta uudet kuunnelmantekijät ovat enimmäkseen unohduksiin jääneitä nimiä. Pysyvämmin kirjallisuuteen jääneistä nimistä Eila Pennasen esikoiskuunnelma ”Kauan sitten” (1956) on äänitteenä hukassa, Pentti Holapan ”Max, valkoinen hiiri” (1959) tallella. Suomalaisen kuunnelman uusiutuminen alkoikin laajemmin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Uutta luovaa ajattelua löytyy viisikymmenluvulla enemmän ruotsinkielisen radioteatterin tuotannosta.
Radioteatern esitti myös Dylan Thomasin kuuluisan kuunnelman ”Under milk wood” ensimmäisenä Suomessa jo vuonna 1955 nimellä ”Intill mjölkhagen”. Ohjaaja oli Staffan Aspelin, ja tulkinta on edelleen jännittävää kuultavaa. Radioteatterin suomenkielinen versio ”Maitometsä” tehtiin vasta 1968. Yleisesti ottaen molemmat radioteatterit seurasivat hyvin uutta kansainvälistä radiodraama, ja käännöksiä oli paljon. Samuel Beckettin ”All that fall” radioitiin suomeksi vuonna 1957 ja ruotsiksi seuraavana vuonna. Ionesco pääsi Suomessa radioaalloille vasta 1960-luvulla.
