Kolme Julieta
August Strinbergin ”Neiti Julie” on kaikkien psykologisten draamojen äiti. Näytelmässä on vain kolme henkilöä. Julie-neiti, kreivin 25-vuotias tytär, on juuri purkanut kihlauksensa. Jean on kreivin 30-vuotias palvelija, muonamiehen poika, jolla on elämässään suuria tavoitteita. Kerstin, 35, on kartanon keittäjä, joka aikoo mennä naimisiin Jeanin kanssa. Näytelmän tapahtumapaikka on kartanon keittiö. Kreivi itse on poissa.
Eräänä juhannusiltana Julie-neiti iskee kartanon väen tansseissa Jeanin. Tästä alkaa sukupuolten ja luokkien sota, jossa tilanteet ja voimasuhteet vaihtuvat salamannopeasti. Lopulta aurinko nousee, kreivi palaa ja Julien ainoa ratkaisu on Jeanin partaveitsi.
”Fröken Julie” on kirjoitettu 1888, mutta Ruotsissa se uskallettiin esittää vasta lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Ensiesitys oli Kööpenhaminassa 1889, ensimmäinen Julie oli suomalainen Siri von Essen. Sittemmin näytelmästä on tullut teattereiden vakio-ohjelmistoa, ja tätä kirjoitettaessakin se on Dramatenin ohjelmistossa.
Radio-arkistossa on tästä näytelmästä kolme tulkintaa: Markus Raution ohjaus vuodelta 1955, Eija-Elina Bergholmin uudempi ohjaustyö vuodelta 1973 sekä klassinen riikinruotsalainen versio vuodelta 1961. Kaikki kolme perustuvat Gunnar Ollénin Ruotsin radiolle tekemään kuunnelmasovitukseen näytelmästä.
Vuoden 1955 versiossa Jean on Tauno Palo, Julie Kyllikki Forssell ja Kerstin Rauha Rentola. Kuunnelmassa tulee selvästi esiin kuuluisan näyttelijän ongelma. Tauno Palo oli tavallaan luonnollinen valinta rooliin, olihan hän ollut jo mukana Kansallisteatterin Neiti Juliessa 1948. Kyllikki Forssell on tässä kuitenkin aivan liian vaisu vastanäyttelijä, kun jokaisessa Jeanin repliikissä soi Rosvo-Roope ja kaikki muut Palon näyttelemät hurmurisankarit. Kansallisteatterissa Julie oli Ella Eronen – vahinko ettei radioteatteri saanut kiinnitetyksi häntä. Parhaat pisteet saa lopulta Rauha Rentola.
Alf Sjöbergin ruotsalaisessa tulkinnassa vuodelta 1961 Fröken Julie on Inga Tidblad, Jean Ulf Palme ja Kerstin Märta Dorff. Nyt kaikki kolme ovat yhtä vahvoja persoonallisuuksia ja heidän ilmaisunsa kuvastaa aidommin näytelmän säätyeroja. Täytyy muistaa, että Strindbergin Julie on feministisen kasvatuksen saanut aatelisneito, Jean (alkuperäiseltä nimeltään todennäköisesti Johan) sveitsiläisessä hotellissa oppinsa saanut palveluja ja Kerstin tavallinen ruotsalainen maalaistyttö. Kun eletään 1880-lukua, tämän täytyy ilmetä myös heidän kielessään.
Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa 1973 Julie on Seela Sella, Jean Veikko Honkanen ja Kerstin Soila Komi. Helena Anhava on kääntänyt Strindbergin tekstin uudestaan, mikä itse asiassa oli melko tarpeetonta. Vanhahtavia ilmaisuja on karsittu, mutta samalla käännökseen on pujahtanut muutama virhekin. Seela Sella on loistava Julie, ja kolmikko tekee hienoa yhteistyötä. Tämä tulkinta pitäisi saada kohtuullisen pian joko uusinnaksi ja / tai kirjastoista lainattavaksi.
