Henrik Ibsen radioarkistossa
Henrik Ibsen seisoo joka päivä Norjan Kansallisteatterin edessä, hieman happaman näköisenä kuten useimmissa valokuvissa. Pieni hymy olisi paikallaan, sillä hänen selkänsä takana on parhaillaan käynnissä suunnaton Ibsen-festivaali. Kansallisella päänäyttämöllä pyörii keskeinen tuotanto, vierailijat esittävät klassikoista uusia tulkintoja. Nukkekoti nähdään japanilaisena noh-esityksenä. Hedda Gablerin ohjaaja on tehnyt Tesmaneista modernin lesbopariskunnan.
Ibsenin kuolemasta on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Ibsen-vuoden kotisivuilla on tietoja tapahtumista ympäri maailmaa. Kun syöttää hakukoneeseen paikkakunnaksi Helsinki, tuloksena on ”ingen treff”. Suomessa ei juhlavuotta juuri noteerattu. Radio Vega sentään lähetti keväällä uusintana Eddie Stenbergin ohjaaman John Gabriel Borkmanin vuodelta 1956. Hyvin valittu, sillä näytelmän maailmanensi-ilta oli Svenska Teaternissa Helsingissä vuonna 1896, kun Ibsen-kuume oli korkeimmillaan. Kansallisteatteri esitti näytelmän Jalmari Finnen suomennoksena heti tammikuussa 1897.
Radioarkistossa ei Ibseniä ole unohdettu. Vanhin Ibsen-tallenne on osa Kummittelijoiden ensimmäisestä näytöksestä vuodelta 1955, rouva Alving on Emmi Jurkka. Vuonna 1955 ääninauhasta oli vielä pula ja tämäkin pätkä on säilynyt vahingossa. Sääli, sillä Gengangere oli valmistuessaan 1881 niin rajua tekstiä, ettei mikään teatteri uskaltanut ottaa sitä ohjelmistoonsa – ensi-ilta oli norjalaisella amatöörinäyttämöllä Chicagossa. Näytelmän keskushahmona on edesmennyt kapteeni Alving, joka on holtittomien elämäntapojensa seurauksena menehtynyt hankkimaansa sukupuolitautiin. Pastori Manders saapuu kapteenin muistoksi perustetun orpokodin avajaisiin, mutta sytyttää vahingossa koko laitoksen palamaan. Tautia ei nimetä, mutta modernissa tulkinnassa se voisi olla AIDS.
Henrik Ibsen eli aikana, joka muistuttaa monessa suhteessa omaamme. Norja eli taloudellista nousukautta, joka murjoi monet alleen. Ibsenin isä oli aikanaan tehnyt konkurssin, ja monet näytelmien hahmoista ovat nykykielellä talousrikollisia. John Gabriel Borkman on entinen pankinjohtaja, joka on istunut viisi vuotta vankilassa. Kansanvihollisessa teemana ovat teollisuuslaitoksen saasteet, jotka myrkyttävät kylpyläkaupungin rannat. Näytelmä on esitetty radiossa kolmesti, suomeksi 1978 ja ruotsiksi 1963 ja 1974. Edellisessä versiossa tohtori Stockman on vanhaa polvea edustava Runar Schauman ja jälkimmäisessä Nisse Brandt, Svenska teaternin näyttelijäsukupolvien vaihtuminen tulee mielenkiintoisella tavalla esiin.
Ibsen- kiinnostuksen laantuminen näkyy siinä, että vuoden 1980 jälkeen radiossa on tuotettu vain yksi uusi tulkinta. Lauri Sipari ohjasi vuonna 1998 hienon Hedda Gablerin, nimiosassa Erja Manto. Nukkekodista ei yllättäen löydy yhtään kuunnelmaversiota, vaikka se onkin saatettu esittää radion alkuvuosina – sen ajan kuunnelmista ei ole kattavaa hakemistoa. Vuonna 2000 Nukkekoti oli yksi teoksista, jotka esiteltiin Seppo Puttosen sarjassa ”Tuhat vuotta – sata kirjaa”.
Loppuun tunnettu Ibsen-sitaatti Villisorsasta:
Älkää käyttäkö ulkomaista sanaa "ideaali", kun meillä on hyvä norjankielinen sana "valhe".
Ei ihme, että Ibsen joutui viettämään suuren osan tuotteliaimmasta kaudestaan ulkomailla.
