Tekijänoikeuden uusia tuulia

T. M. Kivimäen ”Tekijänoikeus” vuodelta 1948 oli pitkään ainoa suomeksi ilmestynyt teoreettinen esitys tekijänoikeudesta. Se on yksi harvoista oikeustieteellisistä teoksista, jotka on kirjoitettu vankilassa. Sodan aikaisena ministerinä professori Kivimäki oli yksi ”sotasyyllisistä”. Tämä ei kuitenkaan näy kirjassa, paitsi ehkä siinä mielessä, että viitteitä ulkomaiseen kirjallisuuteen on vähän.
 
Kirja korosti voimakkaasti tekijänoikeuksien yksilöllistä luonnetta, tekijän yksinoikeutta määrätä teostensa käytöstä. Se heijastaa aikaansa myös siinä suhteessa, että Kivimäki tuomitsi jyrkästi ajatuksen äänilevyille annettavasti tekijänoikeudesta. Äänilevyn tuottajaa ei hänen mielestään voi verrata kirjailijaan tai taiteilijaan, vaan kyseessä voisi korkeintaan olla jonkinlainen teollisuusoikeudellinen suoja. Vuonna 1966, kun Kivimäki julkaisi ”Uudet tekijänoikeus- ja valokuvauslait”, tuulen suunta oli jo muuttunut. Esittävien taiteilijoiden ja tuottajien oikeudet olivat tulleet lakiin 1961.
 
Sen jälkeen tekijänoikeuslakia on muutettu jo parikymmentä kertaa. ”Kirjallisten ja taiteellisten teosten” suojaa nauttivat nykyisin myös luontoäänet, tv-verkon mittaustauko, kansanperinteen esitykset, tietokoneohjelmat, tietokannat, kopionesto-ohjelmat ja kännykkäkameran näpsäykset, vain joitakin esimerkkejä mainitakseni. Monien mielestä tekijänoikeus on kasvanut yli äyräittensä.
 
Tässä vaiheessa onkin kiinnostavaa lukea opetusministeriön työryhmän tuoretta mietintöä ”Tekijänoikeuden suuntaviivoja”. Työryhmän kokoonpanoa ei mietinnössä mainita, mutta ilmeisesti kyseessä on ministeriön virkamiesten vilpitön pyrkimys vastata tekijänoikeusjärjestelmään kohdistuneisiin muutospaineisiin. Aivan uutena asiana mietinnössä nousevat esiin nyt muun muassa tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät kuluttajien oikeudet. Mietinnössä käsitellään myös ”orpojen” teosten problematiikkaa, ”creative commons” –käytäntöä sekä mahdollisuutta laajentaa suojattujen teosten vapaita käyttöalueita. Koko teksti on kopioitavissa opetusministeriön sivuilta.
 
Uutta käytäntöä edustaa myös se, että kuka tahansa voi antaa ministeriölle lausuntonsa mietinnöstä. Yleensähän viranomaisten mietinnöt on lähetetty lausunnolle vain nimeltä mainituille tahoille, mutta uusi käytäntö näyttää leviävän EU:n piiristä.
 
Siitä vain naputtelemaan uudelle kulttuuriministerille mietittävää.