Kenellä on Raamatun tekijänoikeudet?

Uusi tekijänoikeuslaki tuli voimaan 1.1.2006. Lain valmistelun yhteydessä puhuttiin paljon jumalanpalvelusmusiikista, mutta julkisuudessa ei huomattu, että eduskunta oli myös vähällä tehdä Raamatun lukemisen jumalanpalveluksissa luvanvaraiseksi....

Tässä syksyllä 2005 julkaistu kommenttini Hiidenkivi-lehdestä.

Yksi viime talven vakioaiheita yleisönosastoissa oli jumalanpalvelusten musiikin maksullisuus. Eduskunnassa käsiteltävänä olevan tekijänoikeuslain muutoksen myötä tällainen musiikki tulisi korvauksen alaiseksi. Teosto perisi seurakunnilta korvaukset ja jakaisi rahat edelleen tekijöille.

Debatissa on esitetty kantoja puolesta ja vastaan, ja ulkopuolisen on helppo ymmärtää kummankin puolen perusteluja. Voimakkaimmin uudistuksen puolesta ovat esiintyneet kirkkomusiikin tekijät, jotka ovat katsoneet jääneensä muita säveltäjiä huonompaan asemaan. ”Suomessa on viime vuosikymmeninäkin tehty paljon eurooppalaisittainkin upeaa hengellistä musiikkia, jota mielellään käytetään. Miksi sen siunausta ja arvoa ei kirkkohallituksessa tunnusteta”, kirjoitti säveltäjä Petri Laaksonen (HS 9.4.2005).

Vastustajat ovat puolestaan viitanneet siihen, että korvauksia ei muutenkaan peritä maksuttomista tilaisuuksista, joissa musiikin esittäminen ei ole pääasia. Lisäksi on vedottu siihen, että kirkkomusiikin tekijät ovat työsuhteessa kirkkoon. Aivan näin yksinkertainen ei asia toki ole. Myös virsirunoilijat ovat kirkkomusiikin tekijöitä, mutta kaikki eivät ole kirkon palkkalistoilla. Suuri osa Suomessa esitetyn kirkkomusiikin tekijöistä on ulkomaalaisia. Ovatko he olleet omassa maassaan jonkin kirkkokunnan palveluksessa, on eri kysymys.

Asia ratkesi ilmeisesti jo maaliskuussa, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi asiasta kannanottonsa. Valiokunta katsoi, että muutos pitää käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska se saattaa olla ristiriidassa uskonnonvapauden kanssa. Monella taholla lausuntoa pidettiin saivarteluna. Levytuottajien oikeuksia valvovan Gramexin puheenjohtaja Risto Ryti piti sitä omassa äänenkannattajassaan "päivystävien dosenttien" tuotoksena ja lupasi perustaa Nokia-uskonnon, joka vaalii puhelimella soittamisen vapautta. Lausunnon takana on kuitenkin laajakantoinen, periaatteellinen kysymys.

Virsikirja ja Teosto

Arkielämässä tekijänoikeus ymmärretään helposti veroksi, jota Teosto ja muut järjestöt perivät teosten käyttäjiltä. Korvaukset ovat kuitenkin vain yksi puoli tekijänoikeutta. Lain mukaan "sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen". Edelleen säädetään, että "tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta". Ensisijaista ei ole korvaus, vaan yksinoikeus. Useimmat tekijät toivovat toki teoksiaan käytettävän, mieluiten korvausta vastaan, mutta tekijä voi myös kieltää kokonaan teoksensa käytön.

Tekijänoikeuden omistaja on tekijä. Tekijöihin luetaan myös kääntäjät. Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta, joten suuri osa suojattujen teosten oikeudenomistajista on käytännössä tekijöiden lapsia ja lastenlapsia. Kustantajilla on oikeus teoksiin siinä laajuudessa kuin ne ovat sen tekijöiltä hankkineet. Teosto on eräänlainen agentuuri, jolle lukuisat säveltäjät ja kustantajat ovat luovuttaneet oikeuden välittää omistamiensa sävellysten esitysoikeuksia.

Eniten jumalanpalveluksissa käytettyjä sävellyksiä ovat varmaankin virret. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivuilta löytyy luettelo virsikirjan tekijänoikeuksien omistajista ja haltijoista. Kustantajien (Suomen Lähetysseura, Warner Chappell) lisäksi siinä on pitkä lista yksityishenkilöitä. Esimerkiksi virren 13 ”Nyt sytytämme kynttilän” oikeudenomistaja on Sigurd Muri, Hvalstad, Norja. Lähes kaikkien virsien sanoja on vuosien mittaan modernisoitu, ja uusien tekstien julkaisuoikeudet kuuluvat Kirkon keskusrahastolle.

Mitä tapahtuisi, jos ehdotettu lakimuutos tulisi voimaan? Useimpien virsien oikeudenomistajat ovat Teoston asiakkaita, ja seurakunnat tekisivät Teoston kanssa sopimuksen näiden teosten esittämisestä. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole tullut esiin, ovatko kaikki oikeudenomistajat Teoston asiakkaita. Jos esimerkiksi Sigurd Muri ei ole Teoston norjalaisen sisarjärjestön asiakas, Teosto ei voi antaa kenellekään lupaa virren 13 esittämiseen. Periaatteessa virren käyttö pitäisi lopettaa, kunnes seurakunnat ovat hankkineet luvan suoraan oikeudenomistajalta. Tähän on toki muitakin ratkaisuja. Laissa on jo radiota koskeva poikkeus, jonka mukaan Yleisradio voi lähetyksissään käyttää kaikkien säveltäjien teoksia, mikäli sillä on voimassaoleva sopimus Teoston kanssa. Vastaava pykälä olisi voitu kirjoittaa musiikin käytöstä jumalanpalveluksissa.

Kuka omistaa Raamatun?

Mitä tekemistä tällä sitten on uskonnonvapauden kanssa?

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ”esityksen perusteluista ilmenevänä sääntelyn tarkoituksena on siirtää musiikin esittäminen jumalanpalveluksessa tekijänoikeuden piiriin. Sääntely ei säännöksen sanamuodon perusteella kuitenkaan rajaudu jumalanpalvelusmusiikkiin vaan kattaa musiikkiteosten lisäksi muidenkin teosten esittämisen jumalanpalveluksessa. Ehdotuksen vaikutukset riippuvat tältä osin siitä, missä määrin kunkin uskonnollisen yhteisön jumalanpalveluksissa esitettävät tekstit tai esimerkiksi saarnat ovat tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja teoksia.”

Raamattu on aivan varmasti kirjallinen teos. Sen tekijänoikeus alkuperäisessä muodossa ei enää ole voimassa, koska viimeisimmänkin profeetan kuolemasta on tullut kuluneeksi yli 70 vuotta. Samoin on käynyt Agricolan suomennokselle, mutta nykyisen, vuoden 1992 raamatunkäännöksen tekijänoikeudet kuuluvat kääntäjille ja kirkolle. Vastaavan ruotsinkielisen käännöksen oikeudenomistajat lienevät Ruotsissa.

Yksi tekijän yksinoikeuksista on oikeus julkiseen esittämiseen. Oikeus Raamatun julkiseen esittämiseen on Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla tai kääntäjillä, riippuen siitä mitä on aikanaan sovittu. Periaatteessa kirkko voisi kieltää muita yhteisöjä käyttämästä tilaisuuksissaan raamatunsuomennosta. Näillä olisi tietysti mahdollisuus turvautua vuoden 1776 vanhaan kirkkoraamattuun, joka on vapaa, tai teettää omat käännöksensä, mutta tältä osin tekijänoikeus ja uskonnonvapaus ovat potentiaalisesti ristiriidassa keskenään..

Tekijänoikeuslain näkökulmasta kirkon ja kääntäjien välinen suhde se ei poikkea kustantajien ja tekijöiden suhteesta. Jos sanomalehti palkkaa toimittajan kirjoittamaan juttuja, oikeus teosten käyttöön siirtyy palkkaa vastaan kustantajalle, mutta oikeuksien luovutus ymmärretään suppeasti. Jos toimittaja sattuisi kirjoittamaan lehteen niin menevät pakinan, että siitä tehdään myöhemmin elokuvakäsikirjoitus, kustantaja ei voi myydä juttua elokuvayhtiölle, vaan tästä on sovittava kirjoittajan kanssa.

Jos olisin rahanahne tyyppi ja edesmennyt isäni olisi ollut raamatunkäännöskomitean jäsen, voisin argumentoida seuraavasti. Kirkko on aikanaan saanut kustannusoikeuden raamatunkäännökseen, mutta sillä ei ole oikeutta esittää tekstejä jumalanpalveluksissa ilman kääntäjien lupaa. Tällaisesta oikeudesta ei nimittäin ole voitu aikaisemmin sopia, koska sellaista ei sopimusta tehtäessä ollut olemassa. Samalla logiikalla on päätelty, että yleisradioyhtiöillä ja sanomalehdillä ei ole oikeutta julkaista toimittajien vanhoja juttuja internetissä ilman eri sopimusta. Omalta osaltani saattaisin luovuttaa esitysoikeudet korvausta vastaan, mutta jos olisin militantti ateisti, haluaisin ehkä kieltää Raamatun esittämisen kokonaan.

En uskalla arvailla, miten tällainen vaatimus menestyisi oikeusistuimissa. Tekijänoikeuslaista sille löytyy perusteita, mutta luultavasti hallitus toisi eduskuntaan muutosesityksen viimeistään siinä vaiheessa, kun uskontunnustuksen esitysoikeuksista riideltäisiin hovioikeudessa. Olennaista kuitenkin on, että tekijänoikeudessa ei ole kysymys (pelkästään) rahasta.

P.S. 10.1.2006:

Eduskunta päätti tekijänoikeuslain käsittelyssä jättää edelleen jumalanpalvelukset lain ulkopuolelle. Sivistysvaliokunta ja perustuslakivaliokunta esittivät asiassa vastakkaiset kannanotot. Mielenkiintoista nähdä, jatkuuko asian käsittely myöhemmin.