Ei Gramexillakaan ole helppoa
Gramex on äänilevytuottajien ja muusikoiden etuja valvova tekijänoikeusjärjestö, joka on ollut tunnettu halukkuudestaan käräjöidä maksuhaluttomien asiakkaiden kanssa. Nyt Gramex on monien mielestä joutunut maistamaan omaa lääkettään. Englantilainen Rights Agency on haastanut Gramexin oikeuteen ja perii siltä maksamattomia korvauksia Sir Elton Johnin ja kuudensadan muun taitelijan puolesta.
Tekijänoikeus perustuu kansainväliseen yhteistyöhön. Kun ruotsalainen orkesteri esittää konsertissaan Sibeliuksen musiikkia, korvaukset perii tekijänoikeusjärjestö STIM. Stim lähettää rahat Suomen Teostolle, joka tilittää ne edelleen asiakkaanaan olevalle Sibeliuksen perikunnalle. Vastaavasti Teosto perii korvaukset , kun Suomessa esitetään Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen sävellyksiä, ja välittää ne edelleen Ruotsiin.
Mitään vastaava järjestelmää ei kuitenkaan ole levytuottajien ja muusikoiden puolella. Kun radioasemat alkoivat 1960-luvulla maksaa äänilevymusiikista, korvaukset rajattiin koskemaan vain kotimaisia levyjä. Vuonna 1985 Suomi liittyi äänilevytuottajien ja muusikoiden oikeuksia koskevaan Roomaan sopimukseen sillä edellytyksellä, että ulkomaisten äänilevyjen soitosta kerättävät rahat jäisivät Suomessa käytettäviksi. Näin toimittiinkin pitkään, mutta EU:hun liittyminen lopetti tämän käytännön. Nykyisin muiden EU-maiden muusikoilla on sama oikeus saada korvausta levyjensä radiosoitosta kuin suomalaisilla kollegoilla.
Tämä ei ole osoittautunut käytännössä lainkaan yksinkertaiseksi. Toistaiseksi Gramex on solminut ainoastaan muutaman maan kanssa samanlaiset yhteystyösopimukset, jotka säveltäjien puolella ovat jo rutiinia. Saksasta suomalaiset muusikot voivat saada korvauksia ainoastaan, jos ryhtyvät suoraan saksalaisen vastaavan järjestön asiakkaiksi. Osa englantilaisista muusikoista taas saa korvauksia Suomesta Gramexin sikäläisen sisarjärjestön PPL:n kautta. Ulkomaiset levy-yhtiöt pystyvät yleensä nostamaan Suomesta korvaukset paikallisten edustajiensa välityksellä. Tilanteessa on siis kaikki edellytykset vanhanaikaiselle järjestösodalle. Maailmalla liikkuu isännätöntä tekijänoikeusrahaa, ja monet tahot olisivat mielellään jakamassa sitä.
Gramexin on nyt haastanut oikeuteen brittiläinen Rights Agency. Taloussanomien mukaan ”Rights Agency edustaa yli 600:aa muusikkoa. Heidän joukossaan on musiikkimaailman kuuluisimpia nimiä, kuten Paul McCartney, Elton John, Eric Clapton, George Michael, Celine Dion ja brittimusiikin kuuma bänditulokas Franz Ferdinand.” Rights Agency vaatii, että Gramex maksaa suomalaisilta radioasemilta taiteilijoiden radiosoitoista kerätyt rahat nimenomaan yhtiön tilille eikä suoraan taiteilijoille..
Kuulostaa komealta, mutta suomalaisilla radioasemilla on viime vuonna soitettu ainakin kymmenen tuhannen brittimuusikon levytyksiä. Pelkästään maan sinfoniaorkestereissa, joiden levyjä soitetaan ahkerasti Ylen radiokanavilla, on yhteensä enemmän muusikoita kuin Rights Agencyllä asiakkaita. Lain mukaan kaikki levyllä soittavat muusikot ovat oikeutettuja korvauksiin, ei pelkästään se, jonka nimi on etiketissä. Osa brittimuusikoista saisi siis Suomesta rahansa Rights Agencyn kautta, osa PPL:stä, osa ehkä kolmatta tietä.
Keräämällä kaikista Euroopan maista rahat kuudensadan parhaiten menestyneen muusikon puolesta brittiläinen firma haluaa noukkia rusinat pullasta. Rivimuusikoiden pennosten keräämisestä syntyy monen mielestä vain turhia hallintokuluja. Kysymys on suuntauksesta, joka on ollut näkyvissä tekijänoikeuden alalla jo pitkään: suurin hyöty kohdistuu niille, jotka sitä vähiten tarvitsevat.
Oikeusjuttua kannattaa siis seurata mielenkiinnolla.
