Kuka omistaa Wikipedian?
Kuvitellaan, että olet yksi niistä tuhansista, jotka ovat kirjoittaneet artikkeleita nettitietosanakirja Wikipediaan. Julkaistessasi artikkelisi olet sitoutunut siihen, että tekstisi on tulevaisuudessa vapaasti käytettävissä GNU Free – lisenssisopimuksen mukaisesti. ”Wikipedian sisältöä saa siis kopioida, muokata ja levittää, mutta vain mikäli edelleenjaettavien versioiden lisenssiehdot ovat samat, ja selkeästi ilmoitetaan Wikipedia tietolähteeksi.”, kerrotaan tietosanakirjan käyttöehdoissa.
Hieno juttu, mutta mitä tapahtuu, jos myöhemmin haluat julkaista artikkelin painetussa muodossa koottujen teostesi osana? Kuuluuko artikkelin tekijänoikeus enää sinulle? Tällä välin moni muu on ehkä tehnyt lisäyksiä ja korjauksia artikkeliisi. Mitä tapahtuu, jos haluat käyttää myös niitä?
Tämä blogi on arvio teoksesta Community created content: law, business and policy. Teoksen ovat kirjoittaneet Herkko Hietanen, Ville Oksanen ja Mikko Välimäki, ja jos et välttämättä halua sitä sidottuna, voi ladata sen ilmaiseksi netistä. Suppea teos on tietääkseni ensimmäinen Suomessa (mutta ei suomen kielellä) julkaistu oikeustieteellinen kirja ”yhteisöllisesti tuotetusta sisällöstä”.
Huomattava osa internetin sisällöstä on ”yhteisöllisesti tuotettua”, malliesimerkkinä Wikipedia, jonka sisältöä tuhannet ihmiset tuottavat ilmaiseksi. Tekijänoikeuden olemassaoloa on aina perusteltu sillä, että tekijöiden oikeudet on suojattava lailla. Ellei tekijänoikeuslakia olisi, kirjailijat ja taiteilijat köyhtyisivät eikä kukaan enää tuottaisi mitään uutta. No, Wikipedia on hyvä esimerkki siitä että tämä on vain puoliksi totta. Mutta Wikipedia- säätiökin haluaa oikeuden määrätä tietosanakirjan artikkeleista omien toimintaperiaatteittensa mukaisesti. Miten nämä uudet sopimustyypit suhtautuvat perinteiseen tekijänoikeuslakiin ja sopimuskäytäntöön? Voiko esimerkiksi Teoston jäsenenä toimiva säveltäjä antaa osan tuotantonsa GNU-lisenssillä ilmaiseen jakeluun?
Community created content on hyvä johdatus netissä käytössä oleviin sopimuskäytäntöihin. Kirjoittajat käyvät läpi mm Creative Commons- ja GNU –lisenssit ja arvioivat niiden tulkintaa suomalaisen ja kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Samalla tulee selvästi esiin, että käytännössä näiden sopimusten tulkitseminen ja yhteensovittaminen voi olla hankalaa.
Hietanen, Oksanen ja Välimäki esittelevät myös yhteisöllisesti tuotettuun aineistoon perustuvia bisnes-malleja. Tämä jakso jää laihaksi. Yhteisöllisen aineiston pohjalle voidaan toki rakentaa monenlaista liiketoimintaa, mutta tämä ei välttämättä ole toiminnan perusajatus. Jos Wikipedia-säätiö ryhtyisi myymään mainostilaa artikkeleittensa yhteyteen, suuri osa avustajista luultavasti lakkaisi kirjoittamasta tietosanakirjaan. Joudumme vielä odottelemaan kirjaa, jossa mietittäisiin esimerkiksi yhteisöllisen aineistotuotannon rajapintoja julkisen palvelun yleisradiotoimintaan.
