Faktaa ja fiktiota levyjen keräilystä, osa 2
”High fidelity” oli elokuva fiktiivisistä levykeräilijöistä. ”American splendor”, joka on nähty Suomessa ainakin Rakkautta ja anarkiaa-festivaalilla, on täyspitkä dokumentti todellisesta keräilijästä. Shari Springer Bermanin ja Robert Pulcinin vuonna 2003 ohjaaman elokuvan päähenkilö on Harvey Pekar, Clevelandissa asuva keräilijä ja kirjailija. Hänen tunnetuin graafinen novellinsa on nimeltään ”Kuinka pääsin eroon levyjen keräilystä ja ryhdyin julkaisemaan sarjakuvalehteä rahoilla, jotka näin säästin”.
Harvey Pekar (s. 1939) edustaa henkilötyyppiä, jollaisia me kaikki tunnemme ja monet itsekin olemme. Julkisuudessa hän oli tunnettu jazzkriitikko, jonka arvosteluja Down Beat –lehdessä on seurattu Suomessakin. Arkielämässä hän oli Clevelandin keskussairaalan toimistovirkailija, joka käytti koko aktiivisen työelämänsä potilaskorttien lajitteluun. Piirtäjä Robert Crumb, joka tutustui häneen vuonna 1962, kirjoittaa ystävästään seuraavasti:
”Harvey was the first person I ever met who I thot was a genuine hipster. I was very impressed. He was heavily into modern jazz, had big crazy abstract paintings on the walls of his pad, and talked bop lingo, had shelves and shelves of books and records, and never cleaned his apartment…and he was seething, intense, burning up always moving, pacing, jumping around …just like a character out of Kerouac.
Twenty years later, still coming out of his skin, Pekar still lives on Cleveland’s east side… those same abstract paintings are now covered with dust and grime. Actually, it turns out he is one of the most stable guys I know”.
Viidentoista vuoden ajan Pekarin elämän täytti jazzlevyjen arvostelu ja keräily. Keräily saavutti hänen oman käsityksensä mukaan sairaalloiset mittasuhteet, kunnes hän vuonna 1976 pääsi eroon siitä. Hän vaihtoi yhden manian toiseen ja ryhtyi julkaisemaan sarjakuvalehtiä, joihin hän itse kirjoitti tekstit. Asiaa helpotti se, että hänen nuoruudenystävinnsä kuului tunnettuja piirtäjiä kuten Robert Crumb, jonka hän lievän painostuksen jälkeen sai yhteistyökumppanikseen.
Pekarin parhaat sarjat on sittemmin julkaistu kirjana nimillä ”American Splendor” ja ”More American Splendor”. Pekaria voisi kutsua arjen romantikoksi. Hän kertoo omaelämänkerrallisia tarinoita sairaalan työntekijöistä, supermarketin kassajonosta, rahan puutteesta, siivouksen vaikeudesta ja tietysti äänilevyistä. Tarinoissa vilahtaa myös kaksi ex-vaimoa, tuttuja muusikoita ja muita kulmakunnan tyyppejä. Sarjakuviin perustuva elokuva on sekoitus todellista elämää ja sarjakuvia, osan ajasta Pekar esittää itse itseään, välillä roolihahmoa esittää näyttelijä. Todellisuus ja fiktio sulautuvat yhteen.
