Olavi Paavolainen vai Karin Mandelstam ?

Yleisradiolla oli viisikymmenluvulla kaksi teatteripäällikköä. Olavi Paavolainen johti suomenkielistä, Karin Mandelstam ruotsinkielistä. Kumpi heistä oli radiossa merkittävämpi kulttuurivaikuttaja?
 
Kirjailija Olavi Paavolainen on ollut aikanaan Yleisradion tunnetuimpia työntekijöitä. Hän oli hankkinut maineensa Tulenkantajien lipunkantajana. Sodan jälkeen hän julkaisi kriittisen muistelmateoksen "Synkkä yksinpuhelu". Radion teatteripäällikkönä 1947-1964. Historian valossa hänen saavutuksensa radiossa jäivät kuitenkin melko vaatimattomiksi.
 
Monissa Euroopan maissa radioteatteri toi sodan jälkeen aktiivisesti esiin uusia kirjailijanimiä. Ruotsissa teatteripäällikkö Herbert Grevenius nosti  "40-lukulaiset" esiin. Aikalaisten kuvausten mukaan Paavolainen oli jo sodan murtama mies, jonka kiinnostuksen tärkeimmät kohteet olivat gini ja vermutti. Radioteatterin näkyvin kirjailijanimi oli Hella Vuolijoki, joka olisi pääjohtajana saanut työnsä eetteriin ilman Paavolaistakin. Yleisradion 25-vuotisjuhliin tilattiin kuunnelma Mika Waltarilta, joka oli kaksikymmenluvulla julkaissut Paavolaisen kanssa ensimmäisen runokokoelmansa. Hänen olisi ollut vaikea kieltäytyä. Waltari oli kuitenkin Sinuhen jälkeen niin suuri nimi, että hänen kirjoittamaan ainoastaan lupaamalla esitykset kaikissa muissakin pohjoismaissa. Ajan hermolla ollut teatteripäällikkö olisi tilannut työn Lauri Viidalta. Betonimylläri oli ilmestynyt 1947 ja Moreeni 1950, ja Viidalta olisi voinut syntyä Maitometsän veroinen radioballadi.
 
Uudet tuulet alkoivat puhaltaa radiossa vasta viisikymmenluvun lopulla, kun Pekka Lounela ja Harri Kaasalainen tulivat taloon. Kun Lounelasta vuonna 1964 tuli Paavolaisen seuraaja, hän ensi töikseen haki kaapista edeltäjänsä liian radikaaleina hyllyttämät työt.
 
Paavolaisen parina ruotsinkielisen radioteatterin johtajana toimi 1950-1968 Karin Mandelstam, josta on vaikea löytää minkäänlaisia elämänkertatietoja. Mitä enemmän arkistoja penkoo, sitä enemmän alkaa arvostaa häntä..
 
Karin Margareta Mandelstam oli syntynyt Helsingissä 1908. Hän opiskeli kieliä ja valmistui kielenkääntäjäksi 1937. Hän debytoi vuonna 1935 kokoelmalla Insikt. Valitut runot julkaistiin vuonna 1975 (Dansande bin. Dikter 1936-1943 i urval). Runoilijana Mandelstam harrasti mitallista luonnonlyriikkaa, joka oli mahdollisimman kaukana "Synkän yksinpuhelun" tunnelmista:
 
De som diktar, de som sjunger, de är dansande bin!
Bortom gärden och diken
bortom måne och sol
har de funnit vida riken av syrener och viol,
av nässlor och taggar, av tistlar och tång
-  allt har honung, allt har skönhet
för ett hjärta som vill sång!
 
Vuonna 1945 Mandelstam sai paikan amanuenssina ruotsinkielisellä teatteri- ja viihdeosatolla, ja vuonna 1950 hänet nimitettiin osastopäälliköksi. Tässä tehtävässä hän vastasi kuunnelmatuotannosta, joka oli lähes yhtä laajaa kuin Paavolaisella. Radioteatterin täytyi palvella laajoja kansalaispiirejä, ja ohjelmisto ulottui Shakespearesta Vilhelm Mobergin talonpoikaisdraamoihin. Mandelstam seurasi ilmeisesti kuitenkin tiiviisti uutta suomenruotsalaista kirjallisuutta. Hänen esiin nostamia nimiä olivat muun muassa Solveig von Schoultz, Tito Colliander, Henrik Tikkanen, Walentin Chorell ja Bo Carpelan. Chorell debytoi radiossa 1947 kuunnelmalla Denis’ odödliga hjärta, ja hänestä tuli yksi viisikymmenluvun merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Chorellin persoona ja tuotanto on oman juttunsa arvoinen.
 
Bo Carpelan oli 1950-luvulla leimallisesti runoilija, romaanikirjailija hänestä tuli vasta myöhemmin, teatterille hän ei ollut tehnyt mitään. Carpelan itse varmaan tietää parhaiten, mutta arkistoista saa vaikutelman, että Radioteatern rohkaisi nuorta runoilijaa kokeilemaan muitakin ilmaisumuotoja. Carpelanin ensimmäinen radiotyö oli kuunnelma Nikodemos, 19 år. Aliotsikon mukaan se oli "huvinätelmä äänille ja tehosteille", mutta valitettavasti siitä on tallella vain käsikirjoitus. Moln (1954) on jo tallella äänitteenä, ja seuraavalta vuodelta löytyy dekkariparodia Med mitt mått mått. Vuonna 1960 valmistui kehuttu Din gestalt bakom dörren (suomeksi Sinunn hahmosi oven takana). Voidaan hyvin ajatella, että Mandelstam viitoitti tietä viime vuosien Finlandia-palkittuihin romaaneihin.
 
Vuonna 1968 Karin Mandelstam jäi eläkkeelle. Hän kuoli 1982. Hänen muistelmiaan Radioteaterinista ja kirjailijoista löytyy sieltä täältä radioarkistosta, erilaisten katsausten lomasta.
 
On mielenkiintoista ajatella, että itse asiassa Yleisradio on luultavasti ollut 1900-luvun jälkipuoliskolla Suomen tärkein ruotsinkielinen kulttuurilaitos, vaikutukseltaan mittavampi kuin Hufvudstadsbladet tai Svenska teatern. Yleisradion sisällä Pasilassa tätä ei juuri huomaa, Svenska Yle pysyttelee omissa oloissaan. Kun vuonna 1996 julkaistiin suuri kolmiosainen Yleisradion historia, siitä tehtiin myös suppeampi ruotsinkielinen painos. Se on kuitenkin vain lyhennelmä suomenkielisestä tekstistä ja asiallisesti katsoen suomenkielisen Ylen historia ruotsiksi käännettynä. Svenska Ylen historia pitäisi vielä kirjoittaa, muuten Karin Mandelstamin tapaiset kulttuurivaikuttajat häviävät historiasta.