Mihin arkistomme kelpaavat, osa 4
Pink Fairies oli englantilainen underground-yhtye, joka esiintyi vuonna 1971 Suomessa Ruisrock-festivaalilla. Konsertti radioitiin silloin. Yhtyeellä on edelleen kulttimaine ja hiljattain Britanniassa julkaistiin CD-levy, jolla on koko Ylen arkistossa säilynyt Ruisrock-konsertti.
Ylen radio- ja tv-arkistoissa on yli puoli miljoonaa ohjelmaa. Arkistojen päätehtävänä on palvella yhtiön omaa ohjelmatoimintaa, ulkopuoliset tv-tuottajat ovat myös tärkeitä asiakkaita. Silloin tällöin arkistoaineistoa julkaistaan myös tallenteina myytäväksi, kuten tämä Pink Fairies-kokoelma.
Miksi arkistoaineistoa ei julkaista laajemmin myytäväksi? Kysymys esitetään usein, eikä siihen ole yksinkertaista vastausta.
Arkistoaineiston uudelleenkäyttöön liittyy kolme tärkeää kysymystä: tekijänoikeudet, tekijänoikeudet ja tekijänoikeudet. Vaikka Yleisradio omistaa arkistossaan olevat nauhat, se ei välttämättä omista niiden sisältöä. Pink Fairies –äänitteen oikeudet kuuluivat yhteisesti Yleisradiolle ja yhtyeen jäsenille. 35 vuotta sitten tehtyjen ohjelmien esiintyjien tavoittaminen, joka on tarpeen julkaisusta sopimiseksi, on haastava tehtävä. Tässä tapauksessa asialla oli englantilainen tuotantoyhtiö, joka halusi julkaista konsertin. Yhtiö tunsi yhtyeen jäsenet, hoiti osan paperisodasta ja sopi sen jälkeen Yleisradion kanssa asiasta.
Kaiken kaikkiaan arkisto-ohjelmiin liittyvät tekijänoikeudet vaihtelevat laidasta laitaan. Yleisradioon mittava tehostearkisto on ainoa kokoelma, jonka oikeudet yhtiö omistaa sataprosenttisesti. Myös yhtiön omien työntekijöiden kanssa on valmiita sopimuksia ohjelmien laajemmasta käytöstä. Skaalan toisessa päässä ovat Ruisrockin tapaiset konserttitallenteet, johon Yleisradiolla on ollut vain yhden kerran lähetysoikeudet. Kaikesta uusiokäytöstä on sovittava erikseen jokaisen oikeudenomistajan kanssa. Näiden ääripäiden väliin sijoittuvat erilaiset radio- ja tv-ohjelmat, joilla on mukana ulkopuolisia esiintyjiä ja tekijöitä. Monissa tapauksessa arkistoaineiston uudelleenkäytöstä määrättyihin tarkoituksiin on saatu aikaan kollektiivisopimuksia, mutta kun mukana on lukuisia eri oikeudenomistajatahoja, aina on tarvetta jatkoneuvotteluihin, ja löytyy avainryhmiä, jotka eivät halua sopia mistään. Osaa arkistoaineistoa pystytään siis käyttämään ainakin joihinkin tarkoituksiin, osaa ei, ja tilanne muuttuu koko ajan.
Miten arkistoaineistoa sitten voitaisiin käyttää, noin vaikeuksista vapaalla tasolla? Yleisradio tuskin voisi koskaan perustaa markkinointiyhtiötä, joka tuotteistaisi ja myisi arkisto-ohjelmia tallenteina. Voisihan R-kioskissa olla myynnissä kaikkien suosittujen kotimaisten tv-sarjojen DVD-versiot? Viimeistään siinä vaiheessa muut samalla alalla toimivat yritykset ilmoittaisivat kovalla äänellä, ettei sellainen lainkaan kuulu lupamaksuilla rahoitetun Yleisradion tehtäviin. Todennäköisin toimintatapa on nykyinen malli, jonka puitteissa ulkopuoliset tuottajat julkaisevat materiaalia, maksavat Yleisradiolle korvauksen ja hoitavat oman osuutensa tekijänoikeusneuvotteluista.
Toinen nurkan takana häämöttävä malli on sähköinen kauppa. Lähes kaikkia uusia äänilevyjä voi nykyisin ostaa netistä tiedostomuodossa. Äänilevy-yhtiöt ilmoittavat suureen ääneen julkaisevansa koko back cataloginsa netissä, vaikka se tuskin toteutuu koskaan tässä laajuudessa - osalla ei ole edes masternauhoja tallella. Miksi ei myytäisi myös radio- ja televisio-ohjelmia? Jos yleisö haluaisi lunastaa pysyvästi käyttöönsä Areenalla julkaistuja ohjelmia, miksi se ei voisi ostaa niitä, ja osa tuotosta jaettaisiin korvauksina oikeudenomistajille?
Jotakin tällaista varmaankin tulee tapahtumaan, mutta en ole huomannut, että kukaan olisi vielä esittänyt pitemmälle kehitettyjä visioita tällaisesta toiminnasta. Kaikki arkistoissa olevat puoli miljoonaa ohjelmaa tuskin koskaan tulevat tällä tavoin myyntiin kuluttajille. Pelkästään oikeuksien selvittämisessä olisi valtava työ. Jokainen myyntiin tuleva ohjelma pitäisi siirtää toiseen formaattiin tarkoitukseen varatulle palvelimelle, niihin pitäisi laatia esittelyt, ja myynnistä pitäisi tehdä tilitykset. Monia ohjelmia menisi kaupaksi vain muutamia kappaleita, tai ei lainkaan. Pelkästään aamu- ja iltahartauksia on arkistossa yli kymmenentuhatta. Olisiko niillä kaikilla kysyntää?
Jonakin päivänä radio- ja tv-ohjelmien nettimyynti alkaa. Uskon kuitenkin, että se painottuu uuteen tuotantoon sekä pieneen valikoimaan arkistomateriaalia. Aika näyttää. Mitkä arkisto-ohjelmat haluaisit itse ostaa kotikäyttösi?
