Operaen
Kävin Oslossa katsomassa uutta oopperataloa. Aluksi lähinnä ulkopuolelta, liput on myyty loppuun pitkäksi aikaa eteenpäin.
Kauempaa Nordstrandin suunnasta katsottuna rannassa nouseva talo muistuttaa matkustajaterminaalia. Keskustasta se ei näy ollenkaan, ja jalankulkijat ohjataan sinne rautatieasemalta moottoritien yli samanlaista käytävää pitkin kuin Ruotsinlaivojen matkustajat. Läheltä katsottuna talo on mahtava. Suuri lasinen ja marmorinen neliö, jonka diagonaali laskeutuu suoraan mereen ilman mitään kaiteita. Rakennus on todella tarkoitettu kävelykohteeksi, katolle voi kulkea monelta puolelta. Jos olisin norjalainen säveltäjä, ryhtyisin välittömästi kirjoittamaan oopperaa, jonka finaalissa viikinkipäähineellä varustettu valkyyria laskee skateboardilla talon katolta suoraan Oslonvuonoon. Kun satama-alueen rakennustyöt on muutaman vuoden kuluttua saatu loppuun ja moottoritie viety tunneliin, oopperatalo tulee hallitsemaan komeasti aseman seudun näkymiä.
Oopperan historia Norjassa on mielenkiintoinen. Oslo taisi olla viimeinen pääkaupunki Euroopassa, jossa ei ollut oopperataloa. Vaduzissa ei ole, mutta sielläkin on oopperasesonki. Siihen aikaan kun oopperatalot olivat Euroopassa yhtä yleisiä kuin jäähallit nykyisin, Norja oli vain Ruotsin provinssi. Suomikin oli provinssi, mutta tsaarin mielestä venäläinen varuskunta tarvitsi välttämättä oman oopperan, ja niin saimme sen vanhan oopperatalon.
Norjaa ei voi väittää kulttuurivihamieliseksi maaksi. Kirjallisuus ja kuvataide ovat aina olleet erittäin arvostettuja. Musiikkikorkeakoulu sai pari vuotta sitten komeat uudet tilat, jopa jazzosastolla on riittävästi harjoittelutilaa. Norjalaiset filmit tunnetaan maailmalla yhtä hyvin kuin suomalaiset. Klassiseen musiikkiin on kuitenkin aina suhtauduttu pidättyvästi. Oslon ooppera on tähän vuoteen saakka toiminut tilapäisellä näyttämöllä. Norjan radiolla ei vuosikymmeniin ollut lainkaan sinfoniaorkesteria, pelkästään viihdeorkesteri, jota johti Norjan George de Godzinsky, Öivind Bergh. Nykyisin radiolla on jo sinfoniaorkesteri, mutta se on kooltaan vain puolet RSO:sta.
Norja on Suomen näkökulmasta mielenkiintoinen referenssi. Maa on noussut samanlaisista köyhistä oloista kuin Suomi. Molemmat maat ovat käyneet läpi raskaan sodan (Norja miehitettiin) ja kehittyneet moderneiksi hyvinvointivaltioiksi. Helppoa se ei ole ollut.. Vielä 1970-luvulla Norjan viranomaisilla oli huoli siitä, etteivät maahanmuuttajat ryhtyisi ripustamaan sunnuntaisin pyykkiä kirkonmenojen aikaan. Tänään Oslon katukuva on paljon kansainvälisempi kuin Helsingin, ja tuntuu että maa menee tietoisesti eteenpäin.
Mielenkiintoista nähdä, alkaako maassa nyt syntyä uusia oopperoita. Grieg ei säveltänyt yhtään, niin kuin ei oikeastaan Sibeliuskaan.
