Ei sentään 95 vuotta ?
Syksyn odotetuin kirja tekijänoikeuden alalla on varmasti Gowers Review, Ison-Britannian valtionvarainministeriön asettaman komitean mietintö. Andrew Gowersin johdolla istuneen komitean tehtävänä on käydä läpi ajankohtaisia kysymyksiä immateriaalioikeuksien alalta, sekä patenttioikeuksista että tekijänoikeuksista. Mietinnön odotetaan valmistuvan joulukuun 13 päivään mennessä, ja BBC on jo vuodattanut siitä tietoja.
Musiikkilehdistössä eniten huomiota on aiheuttanut äänilevyteollisuuden vaatimus suoja-aikojen pidentämisestä nykyisestä 50 vuodesta 95 vuoteen. Kampanjan keulakuvana on ollut Sir Cliff Richard, jonka ensimmäiset levyt ovat juuri vapautumassa. Miten Sir Cliff selviää eläkevuosistaan, jos hän ei enää saa royaltya levyjensä myynnistä? Yhdysvalloissa vastaava pidennys on toteutettu toistakymmentä vuotta sitten, ja sen haitat ovat myös yleisesti tiedossa: käytännössä levy-yhtiöt eivät julkaise uudelleen yli 50 vuotta vanhoja levyjä, mutta eivät myöskään halua antaa kenellekään muulle lupaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei edes tiedä, kenelle oikeudet kuuluvat, jos alkuperäinen pikkuyhtiö on mennyt konkurssiin vuosia sitten.
Ennakkotietojen mukaan Gowersin komitea ei siis tule ehdottamaan suoja-aikojen pidennystä. Perusteluita emme vielä ole nähneet, mutta ne ilmestynevät joulukuun aikana komitean nettisivuille. Mietintö voi muutenkin olla kiinnostavaa luettavaa. Vaikka kysymys on Ison Britannian asioista, mietinnön vaikutukset heijastuvat laajemmalle. Jos pidennys olisi mennyt läpi komiteassa ja saanut sen jälkeen parlamentin hyväksymisen, ei olisi kestänyt montakaan vuotta ennen kuin asia olisi nostettu esiin EU:ssa ja Suomessa.
Eikä asiaa ole lopullisesti haudattu nytkään. Viimeistään vuona 2013 joudumme taas murehtimaan, miten Beatlesien perilliset pärjäävät, kun All my loving vapautuu…
2 kommenttia
Su 03.12.2006 @ 12:31
Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki pätee vain Yhdysvalloissa, ja historiallisten amerikkalaisten levytysten uudelleenjulkaiseminen onkin käytännössä siirtynyt Eurooppaan. Ilman eurooppalaisia pienyhtiöitä mm jazzin historia olisi tänään jokseenkin hukassa. Levytysten alkuperäiset "omistajat" eivät ole olleet kiinnostuneita, mutta eivät myöskään myönnä käytännössä oikeuksia muille.
Toinen juttu on, että nettiaikakaudella rajat muuttuvat liukuviksi. Helsinkiläinen levykauppa voi huoletta myydy historiallista jazzia amerikkalaiselle turistille, mutta jos suomalainen nettikauppa myy sitä Kalamazoossa asuvalle asiakkaalle, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin kuin <a href="http://blogit.yle.fi/nettirikolliset_putkassa://">brittiläiselle verkkopeliyhtiölle</a>. Tämä ei tosin ole käytännössä kovin todennäköistä, ainakaan toistaiseksi.
Pe 01.12.2006 @ 20:11
Miten mahtaa Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädäntö suhtautua siihen, että joku maan rajojen ulkopuolella päättää julkaista oman maansa lakien mukaan vapautuneen yhdysvaltalaisen äänilevyn? Eikö meillä Suomessa riitä, että levyn sisältämän musiikin oikeuksista maksetaan Teoston kautta korvaukset? Eihän täällä ole mitään mahdollisuutta selvittää, milloin jokin vanha äänilevy on valmistettu tai julkaistu juuri Yhdysvalloissa eikä esimerkiksi Kanadassa.
