YouTube
Kaikki tuntevat YouTuben. Se on internet-sivusto, jonka julkilausuttuna tavoitteena on tarjota suurelle yleisölle mahdollisuus jakaa omat kotivideonsa koko maailman kanssa. Kuka tahansa voi ladata näille sivuille vaikka omat kuvansa luokkaretkeltä. Sivujen ylläpitävät muistuttavatkin joka käänteessä siitä, että internetissä saa julkaista tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa.
Niinpä niin. Kukaan ei kuitenkaan valvo, mitä kansan syvät rivit YouTubeen syöttävät. Noin silmämääräisesti arvioiden puolet aineistosta on aitoja kotivideoita tai muita omakustanteita, toinen puoli on napsittu elokuvista, tv-ohjelmista tai äänilevyiltä, joista on tehty "videoita" liittämällä niihin sarja kuvia. Hakusana "Uuno Turhapuro" tuottaa 84 klippiä ja "Salatut elämät" 2140 klippiä. Kari Tapio on YouTubessa 37 kertaa ja CMX 396 kertaa. Lauri Tähkä on vain 147 kertaa. "Kymenlaakson laulu" ei vielä ole ehtinyt YouTubeen, mutta "Sydänjää" löytyy jo. Näissä luvuissa on mukana parodioita ja erilaisia remixejä, mutta pikainenkin selailu osoittaa, että YouTubessa on pelkästään suomalaista tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa reilun linnareissun edestä.
Miksi kukaan ei ole oikeudessa? Joitakin oikeusjuttuja YouTubea vastaan on maailmalla nostettukin, ja yleensä sivustoilta poistetaan suojattu aineisto, kun oikeudenomistaja siitä valittaa. Mutta YouTube ei periaatteessa katso vastaavansa sivujen sisällöstä sen enempää kuin puhelinyhtiö niistä puheluista, joita sen verkossa puhutaan. YouTube ei ole Suomessa. Vastuu on muodollisesti kaikilla niillä kymmenillä tuhansilla ihmisillä eri puolilla maailmaa, jotka aineiston ovat sivuille syöttäneet. Vähän niin kuin yrittäisi Helsingin aamuruuhkassa sakottaa jokaista autoilijaa, joka ajaa kymmenen kilometrin ylinopeutta. Oikeudenomistajia, joiden aineistoa löytyy YouTubesta, on myös tuhatmäärin. Usein aineisto on niin puutteellisesti nimetty, että sen löytäminen on sattuman kauppaa.
YouTuben toiminta on erittäin kannattavaa. Vaikka se ei itse tuota tai omista sisältöä, YouTube myytiin noin vuosi sitten Googlelle 1,65 miljardin dollarin hinnasta. Vastaa suunnilleen tuhatta miljoonaa euroa.
Esimerkki osoittaa konkreettisesti, miten tekijänoikeuslaki on eräiltä osiltaan vanhentunut. Joko sivujen ylläpitäjällä täytyisi olla juridinen vastuu sisällöstä, jolloin YouTubessa pantaisiin toimeen suursiivous, tai sitten tekijöiden korvaukset täytyisi hoitaa jonkinlaisen kollektiivisen järjestelyn kautta. Tuosta 1,65 miljardista pitäisi löytyä jotakin tekijöille ja tuottajillekin. Mutta kaikkien näiden oikeuksien selvittäminen yksilöllisesti olisi täysin mahdotonta. Yhdellä ainoalla tv-ohjelmalla voi olla kymmeniä oikeudenomistajia, ja aina löytyy joku taho, joka uskoo saavansa jarruttamalla lisäetuja.
Suursiivousta en toivo, sillä YouTube on myös kulttuuri-ilmiönä kiehtova. Suuri osa sivuilta löytyvästä suojatusta aineistosta on sellaista, ettei sitä voi ostaa mistään. Milloin kuulitte "Punakaartin marssin" radio- tai tv-kanavilta? Ei taida kovin helposti löytyä levukaupastakaan. YouTubesta se löytyy, sekä Arja Saijonmaan että Kom-teatterin versioina. 2546 ihmistä on kuunnellut Saijonmaan version. (Tasapuolisuuden vuoksi YouTubessa on myös "Mustapaitojen marssi", IKL:n taistelulaulu). Pidätkö Erkki Junkkarisen musiikista? Valtamediat eivät juuri noteeranneet laulajaveteraanin kuolemaa, mutta YouTubessa 33173 henkilöä on kuunnellut hänen tulkintansa "Ruusuja hopeamaljassa". Junkkarisen kuoleman jälkeen YouTubeen ilmestyi salamannopeasti kymmeniä häneen liittyvä klippejä, enimmäkseen "kuvitettuja" levyjä.
Sama ilmiö toistuu muiden maiden kohdalla. Original Naabtal Duo ei kuulu musiikkiteollisuuden suuriin nimiin, mutta ryhmällä on Alppimaissa vankka kannatus. Heidän tulkintansa baijerilaisesta kotiseutulaulusta "Patrona Bavariae", joka on ilmeisesti napsittu Itävallan tai Baijerin TV:stä, on hätkähdyttävä kokemus. Kaksi nahkahousuista miestä soittamassa valtavalla lavalla, yleisö on liikuttunutta kuin prinsessa Dianan muistokonsertissa. YouTubesta on yllättäen tullut aivan uskomaton marginaalimusiikin media, josta löytyy kaikkea sitä, mikä on kadonnut levykaupoista ja suurista medioista. Voisiko tästä syntyä aidosti uudenlainen media?
Oma suosikkini löytyy hakusanalla "Ennätystehtaan parhaita paloja". Kolmivuotias Elli tunnistaa kaikkien maailman maiden liput. Uskomatonta. Periaatteessa tuottajan eli MTV:n pitäisi reklamoida YouTubeen ja vaatia tämä poistettavaksi. Sääli.
