I. R. A.
Irlanti ja Suomi ovat suunnilleen samankokoisia kansoja. Molemmat vapautuivat suurvallan alaisuudesta ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Itsenäistymistä seurasi sisällissota, joka puolestaan synnytti ääriliikkeitä. I.R.A. eli Irish Republican Army oli irlantilaisten Lapuan liike. Molemmat uskoivat, että hyvä tarkoitus pyhittää rajalla tapahtuvat provokaatiot, murhat ja muun ulkoparlamentaarisen toiminnan. Suomessa Lapuan liike sammui Mäntsälän kapinaan, Irlannissa I.R.A. luopui lopullisesti aseista vasta vuosi sitten.
Tämä tuli mieleeni, kun radioarkistossa tuli vastaan Brendan Behanin vuonna 1966 lähetetty kuunnelma Kuolemaantuomittu.
Näytelmäkirjailija Brendan Behan oli aito I.R.A:n terroristi. Voisi jopa sanoa että hänet oli sukutaustansa vuoksi predestinoitu siihen. Brendanin eno oli kirjoittanut Irlannin kansallislaulun. The soldier’s song on Porilaisten marssin henkinen, sotilaallisia hyveitä ylistävä laulu, jossa vainolaisen hurme peittää maan. Brendanin syntyessä 1923 hänen isänsä istui vankilassa sisällissodan jälkiselvittelyiden vuoksi. Brendan liittyi kahdeksanvuotiaana I.R.A:n nuorisosiipeen.
Vuonna 1939 IRA päätti tehostaa toimintaansa käynnistämällä pommi-iskut Englannissa. Historioitsijoiden on ollut vaikea ymmärtää, miten järjestö kuvitteli saavansa maailmanvallan polvilleen räjäyttämällä postitoimistoissa ja muilla julkisilla paikoilla kotitekoisia pommeja, jotka enimmäkseen surmasivat viattomia siviilejä. Todennäköinen selitys on, että näyttävän toiminnan avulla saatiin uusia jäseniä ja lisää tukea ulkomaisilta kannattajilta. Pommikampanjan päärahoittajaksi on sittemmin paljastunut irlantilais-amerikkalainen miljonääri Joseph McGarrity. 16-vuotias Brendan lähetettiin Liverpooliin räjäyttämään telakkaa, mutta joutui tuoreeltaan kiinni ja istui kaksi vuotta nuorisovankilassa. Kohtelu oli inhimillistä, ja hänen kirjallisia harrastuksiaan rohkaistiin, niin että vankilakokemuksista syntyi myöhemmin romaani Borstal boy, Poikia vankilassa.
Vuonn1 1942 Brendan Behan sai Irlannissa uuden vankilatuomion väkivaltaisuuksista, jotka liittyivät sisäisiin poliittisiin välienselvittelyihin. Hänet tuomittiin neljäksitoista vuodeksi Mountjoyn vankilaan, josta hän vapautui 1946. Hän meni työhön maalausliikkeeseen ja kirjoitti vapaa-aikoinaan, kunnes siirtyi 1950-luvulla vapaaksi kirjailijaksi. Behan kuoli vuonna 1964, pääsyynä alkoholismi.
Brendan Behan oli loistava kirjoittaja, jonka vahvin puoli oli elävä dialogi. Kaksi hänen kuudesta näytelmästään, Moving out (1952) ja The Big House (1957) ovat alun perin kuunnelmia. Parhaiten tunnettu näytelmä Kuolemaantuomittu, The Quare Fellow sai kantaesityksensä Dublinin Pike-teatterissa 19.11.1954. Sen kansainvälinen menestys alkoi esityksestä, jonka Joan Littlewoodn ohjasi Lontoon Theatre Workshopissa toukokuussa 1956. Näytelmä tapahtuu yhden vuorokauden aikana Mountjoyn vankilassa. Vangit tietävät, että aamulla hirtetään kaksi kuolemaantuomittua. Behanin elämänkerran kirjoittajan Alan Simpsonin mukaan hirttämistä käsittelevä näytelmä oli teatterimaailmassa sensaatio aikana, jolloin tiskiallaskin oli liian proosallinen asia teatterissa esitettäväksi. Behan käsittelee kuolemantuomiota komedian keinoin ja osoittaa, miten se viime kädessä kääntyy tarkoitustaan vastaan. Yleisradiossa näytelmän kuunnelmaversio lähetettiin ruotsiksi vuonna 1962, ohjaajana Ghita Barck, ja suomeksi Saulo Haarlan ohjaamana vuonna 1966.
Neljän vuosikymmenen kuluttua kuultuina ohjaukset tuntuvat vanhahtavilta. 1970-luvun ohjaajat olisivat saaneet tapahtumista ja tilasta paljon enemmän irti. Erityisesti minua vaivaa, että Haarla on antanut Arthur Fuhrmannin säveltää uudelleen irlantilaiset vankilalaulut, joilla on keskeinen asema näytelmässä. Laulut muistuttavat nyt enemmän suomalaista kansankoraalia, mikä voikin olla oikein, jos halutaan irrottaa näytelmä historiallisesta yhteydestään.
Alkuperäisessä näyttämöversiossa käytettiin Behanin omaa ääntä, joka kuului nauhalta. Ryhdyin miettimään, mitä hän lauloi istuessaan sellissään Mountjoyn vankilassa. Vankila on nimetty 1600-luvun alussa Irlannin valtausta johtaneen Lordi Mountjoyn mukaan. Melko todennäköinen valinta olisi The Boys of Wexford, jossa kerrotaan, miten Lordi Mountjoyn kävi. Alla on linkki, jota klikkaamalla avautuu John Finneganin vuonna 1920 tekemä levytys tästä laulusta.
