Lhasa 1950
Markkinavoimilla on ihmeellinen kyky tunkeutua läpi kaikkien esteiden. Himalajan huipulla sijaitseva Tiibet oli pitkään yksi maailman eristyneimpiä paikkoja, mutta kansainväliset äänilevy-yhtiöt toimivat siellä jo varhain.
Tiibetin historia on myrskyinen. Maa oli käytännössä itsenäinen 1940-luvulle saakka, vaikka se ei koskaan pyrkinyt saamaan virallista kansainvälistä tunnustusta. Venäjä, Kiina ja Britannia sopivat Tiibetin asemasta 1900-luvun alussa. Britannialla oli pysyvä kaupallinen edustaja Gyantsessa. Vuonna 1950 Kiinan vapautusarmeijan joukot valloittivat Tiibetin, ja vuonna 1959 neljästoista Dalai Lama pakeni maasta ja perusti Intian puolelle Dharamsalaan pakolaishallituksen.
Internet antaa meille tilaisuuden kurkistaa mitä erilaisimpien järjestöjen toimintaan. Löysin tiibetiläisten pakolaisten keskustelupalstalta murskaavan argumentin siitä, miksi Tiibet tulee vielä itsenäistymään. Jos Mao syntyisi nyt uudestaan, kaikki vain nauraisivat tälle, mutta Dalai Laman inkarnaatiot tulevat takaisin ikuisesti!
Intiassa oli 1900-luvun alusta alkaen kukoistava äänilevyteollisuus, joka tuotti musiikkia maan kaikkien suurten kieliryhmien tarpeisiin. Silloin tällöin levy-yhtiöiden agentit pistäytyivät myös Tiibetin puolella, vaikka toiminta katkesikin kiinalaisten joukkojen saapumiseen. Kuusikymmenluvun lopulla onnistuin ostamaan eräältä intialaiselta keräilijältä pari tiibetiläistä äänilevyä, joista yksi on kuultavissa alla. Koko sarja on luetteloitu Alan Danieloun toimittamassa intialaisen klassisen musiikin diskografiassa, jonka Unesco julkaisi vuonna 1952. Harmittaa, etten aikanaan ostanut koko sarjaa, mutta rahat eivät riittäneet. Nyt niitä ei löydä mistään.
Levyistä ei ole saatavissa paljoakaan taustatietoja. Danieloun mukaan ”the following selection of authentic traditional music, sung and played by monks of Lhasa monasteries, should be an essential part of every record library”. Koska nämä levyt kuitenkin näyttävät puuttuvan monista kokoelmista, julkaisen yhden niistä tässä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka laajalti niitä aikanaan myytiin Tiibetissä.
Viikon levyn nimi on Su-ki-nyi-ma, ja esittäjänä on etiketin mukaan ”Lhasa orchestra”, vaikka kyse onkin pelkästä laulusta. Teoksen nimi on suomennettuna ”Nainen, kirkas kuin aurinko”, ja se on peräisin ”Dram-du-nyen-kyon” –nimisestä näytelmästä.
