Oopperan orkesteri ei soita eduskunnalle
Kansallisooppera on taloudellisissa vaikeuksissa, edessä on säästökuuri. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kaikki kulttuurin alalla toimivat organisaatiot törmäävät ajoittain samaan tilanteeseen. Kustannukset nousevat, kysyntää on vaikea ennustaa ja lisärahoitusta vaikea hankkia. Ongelmat kaatuvat valitettavasti työntekijöiden niskaan, vaikka heillä ei ole ollut paljoakaan mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Tämähän on tuttua myös Yleisradiosta.
Yllättävämpää olikin lukea lehdestä (Hesari 4.5.2006), että oopperan orkesteri ei suostu soittamaan eduskunnan satavuotisjuhlissa. Eduskunta on sentään oopperan rahoittaja ja todennäköisin apu oopperan ongelmiin. Mutta tässäkin törmätään tekijänoikeuksiin.
Jos orkesteri lähtee keikalle soittamaan, on selvää, ettei keikan järjestäjä voi samaan hintaa tehdä esiintymisestä levyä ja ryhtyä myymään sitä. Jopa Radion sinfoniaorkesteri saa eri korvauksen siitä, että se soittaa myös äänilevyillä. Sinfoniaorkestereissa asia on yleensä järjestetty siten, että orkesterin jäsenet saavat tallennusoikeutta vastaan ylimääräisen palkanlisän.
Ongelmana on, että orkesterin työnantajan pitäisi pystyä säännöllisesti myymään orkesterin äänitteitä, jotta järjestelyssä olisi taloudellista mieltä. En tunne tarkemmin Kansallisoopperan työsopimuksia, joten seuraava esimerkki on vain viitteellinen. Siinä on kuitenkin yritetty arvioida, mitä tallennesopimus voisi maksaa. Jos joku tietää oikeat luvut, oikaiskoon.
Oletetaan, että orkesterin jäsenet haluavat tallenteiden tekemisestä viidenkympin palkankorotuksen. Luultavasti arvioin alakanttiin. Jos oopperan orkesterissa on sata jäsentä, vuotuinen kustannus olisi 100 x 12 x 50 euroa eli 60 000 euroa. Lisäksi kesälomapalkat, sotut ja muut vastaavat kustannukset, joihin korotus vaikuttaisi, sanotaan vielä 10 000 euroa, eli kaikkiaan 70 000 euroa. Tämä summa Kansallisoopperan pitäisi vuosittain tienata tallenteiden myynnillä, jotta tallennesopimuksessa olisi jotakin mieltä, muuten tallennesopimus on vain yleinen palkankorotus. Toisaalta pelkkien alkusoittojen levytyksillä ei pitkälle potkita, yleensä oopperalevytyksillä on mukana myös solisteja, jotka haluavat oman osuutensa kakusta.
Harvalla oopperatalolla on omaa levy-yhtiötä. Kansallisoopperankin pitäisi saada solmittua jonkin levy-yhtiön kanssa yhteistyösopimus, jonka puitteissa tunnetut solistit levyttäisivät oopperaorkesterin säestyksellä. Oopperalle tuleva rojalti orkesterin käytöstä voisi olla yhden euron luokkaa myydyltä levyltä. Jos oopperaorkesterin levyjä myytäisiin vuodessa satatuhatta kappaletta, tallennesopimus olisi yllä esitettyjen hypoteettisten lukujen mukaan mielekäs. Tämä ei ole mahdoton tavoite, mutta Suomen oloissa ei suinkaan helppo.
Tekijänoikeuslaista ei suinkaan seuraa, että orkesterille tulisi maksaa levyjen tekemisestä nimenomaan kuukausipalkkaan sidottu tallennuskorvaus. Viime kädessä tekijänoikeus merkitsee tekijän ja taiteilijan oikeutta sopia vapaasti omien tuotteittensa käytöstä. Tuotteitaan voi jakaa ilmaiseksi, jos haluaa tulla tunnetuksi, kuten esimerkiksi promolevyjä. Korvaus voi myös olla sidottu tuotteiden todelliseen myyntiin, kuten kirjailijoiden tekijänpalkkiot. Muuten voi käydä niin, ettei tuotteille ole todellista kysyntää ja ne jäävät kokonaan tekemättä, kuten nyt näyttää käyneen. Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä tapauksessa oopperan orkesteri vain pahentaa oopperan talouskriisiä.
