Ihmemaa kameroiden tuolla puolen

Hassua oikeastaan, että iltaisin nukkumaan mennessäni mulla ei ole kuin joukko tuulesta temmattuja arvauksia siitä, mitä mä seuraavana päivänä tulisin tekemään. Tuulesta temmattuja, konkreettisesti, sillä tuolla ulkona sataa vettä ja tuulee tappavan kylmästi. Sama päti eiliseen. Sekä sään suhteen, että töiden ennalta-arvaamattomuuteen. Ja se on ihanaa!

Erilaisten työtehtävien kirjo, jota oon päässy tekemään tässä ensimäisen viikon aikana, on ollu yllättävän suuri. Ensimmäisen varsinaisen työpäiväni vietin Kotikadun kuvaustiimin avustajana. Homma, josta mulla ei suoraan sanottuna ollut mitään käsitystä, mutta kyllähän se kahvinkeittäminen kaikilta sujuu, eikö. Päivän alkuun sain ohjeistukseksi kaikkea suhteellisen ympäripyöreää, käytännössä jotain tähän suuntaan: "Istu vaikka tuohon ja katso noita kuvauksia. Tossa on kässäri, voit lukasta sen läpi, niin ymmärrät, missä mennään." Niinpä mä sitten istahdin alas, luin sen kässärin, ja otin esiin vihkon, jonka olin repässyt kotoa mukaani. Niissä kuvauksissa tekemistäni päiväkirjamerkinnöistä on varmasti vielä hyötyä pienelokuvan tekemisessä, joka mulla ja ystäväporukallani on suunnitteilla. Yritin ottaa niistä kuvauksista todella kaiken irti.

Kotikadun kuvaustiimin ollessa kuvauksissa studioiden ulkopuolella viime päivien aikana, en ole päässyt niinkään nauttimaan kuvauksissa mukana olosta. Sen sijaan olen ollut rekvisiittapuolella, hoitamassa tavaroita Buu-klubbenin kuvauksiin ja käynyt mm. kaupoissa sitä mukaan, kun jotain tavaraa ei ole löytynyt rekvisiittavarastoista. Viimeisin hommani, jonka sain torstai-iltapäivällä on piparkakkutalon tekeminen Reetta ja Ronja -sarjan rekvisiitaksi. Kyllä, ihan oikea piparkakkutalo, koristeineen päivineen. Siitä tulee varmasti vähintäänkin mielenkiintoista. Välillä tuntuu huvittavalle, että mulle oikeesti maksetaan tästä kaikesta vielä palkkaakin. Piparkakkutalon rakentamisesta ja kahvin keittämisestä! Viime kesät olen tähän aikaan siivonnut toimistojen vessoja niska limassa, jonka varjolla tämän kesän työt tuntuvat yhdeltä lomalta, vaikka yöllä ei saakaan nukkua turhan kauaa, herätyskellon soidessa joka aamu kello 06.00.

Tähän mennessä koko juttu on vaikuttanut silmiini yhdeltä suurelta mikä-mikä-maalta. Täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Joka päivä tulee vastaan jotain, mitä ei ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi tapahtuvan kameran takana, mikä on mahtavaa. Ei kai tässä muuta voi, kun vain nauttia kyydistä. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä joutuu taas ensi kesänä tekemään.

Maria Luukkonen on kesäkuun ajan YLEn SIISTInä kesäduunarina YLE Tuotannossa kuvausjärjestelytehtävissä.