Uusien Palveluiden lastenosaston kesäevo kiittää ja kuittaa!

En voi sanoa, että töiden loppuminen harmittaisi, koska loma on kuitenkin aina loma ja kesälaitumet siintävät edessäpäin (tai tällä hetkellä toimiston ikkunan takana). Työnä tämä on kuitenkin ollut ihan ykkösluokkaa ja olen todella päässyt kokeilemaan töitä jotka minua oikeasti saattavat kiinnostaa tulevaisuudessa. Minun kädenjälkeäni on ehkä tulevaisuudessa nähtävillä Galaxin nettisivuilta ladattavissa olevissa taustakuvissa kunhan tiimiläiseni palaavat lomalta ja lisäilevät niitä nettiin, eli hyvä minä.

Nämä kaksi viimeistä viikkoa olen ollut kohtuullisen kauhuissani, sillä työt ovat tosiaan loppumassa enkä ole onnistunut lähettämään tekemiäni esimerkkianimaatioita millekään hallintasivulle. Läheteltyäni sähköpostia kaikille mahdollisille tahoille joissa minua voitaisiin osata auttaa olen valmis myöntämään tappioni. Olen kaikkeni tehnyt eikä hallintaliittymän ongelmat voi millään olla minusta kiinni, joten ei minun tekemiäni animaatioita missään vaikka niitä melkoisen monta teinkin : (

Viimeinen viikko on mennyt todella rennosti, koska valtaosa Ylen Uusien Palveluiden porukasta on lomalla ja täällä on erittäin hiljaista. Olen itsekseni kuunnellut Radio Helsinkiä ja saanut tehdä töitäni rauhassa. Viimeisen viikon työsarkani on myös sieltä mukavimmasta päästä: minua pyydettiin kirjoittamaan linkkilista verkkopalveluista joita minä tai tuttuni käyttävät. Olen ihan luvan kanssa pyörinyt Facebookissa, Youtubessa, MySpacessa, Twitterissä, Irc-galleriassa, Suomi24jässä ja kaikissa mahdollisissa löytämissäni sosiaalisissa medioissa kirjoittaakseni laajan ja kaikenkattavan selvityksen siitä mitä minä ja muut halutaan tehdä netissä. Olen kirjoitellut myös (laajaa) reklamaatiolistaa summerin nettisivujen puutteista, saa nähdä otetaanko sanaani tulevaisuudessa huomioon Ylen verkkopalveluiden kehittämisessä...

Onnistuin muuten eksymään sekä ensimmäisenä, että viimeisenä työviikollani. Ruoan laadusta en osaa sanoa mitään koska en sitä syönyt mutta sen mainitseminen tuntuu olevan pakollista näissä blogimerkinnöissä... Ilmainen kahvi on hyvää ja sitä on riittävästi, joten kiitos siitä.

Haluan kiittää kaikkia jotka ovat olleet osallisena tähän kesätyökokemukseen jotenkin, vaikka en teitä kaikkia osaakaan sanoa nimeltä.
Haa, kesätyöpalkallani saan viimeinkin lävistyksen josta olen pitkään haaveillut, kiitos siitä Yle <3
 

Riikka Laaksoharju on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE UP:issa.

Extremt siistiä!

Toiseksi viimeinen työpäivä alkoi tänään kahdelta (vihdoinkin sain maistaa pientä kesäloman makua, saadessani nukkua niin pitkään!) . Aika täällä ylellä on ollut sanoinkuvaamattoman siistiä ja aika on kulunut TODELLA nopeasti.
Näiden kolmen viikkojen aikana olen oppinut paljon uutta radion tekemisestä, videon ja äänen editoimisesta sekä tutustunut paljon uusiin ihmisiin.

Viime viikolla vaihdoin ohjelmaa aamuohjelmasta iltapäiväohjelmaan. Vaihdon mukana työtehtäväni muuttuivat hieman, olen päässyt tekemään ulkona enemmän esim. galluppeja ja olen myös päässyt mukaan lähetykseen. Pieni vaihtelu oli todella mukavaa ja virkistävää, vaikkakin pidin videoiden editoimisesta mitä tein aamuohjelman kanssa paljon. Työkaverit täällä ovat todella mukavia ja rentoja ja olen nauranut täällä melkein puolet ajasta heidän hauskoille jutuilleen. Hauskinta on ollut päivittäiset kokoukset missä käydään läpi päivän lähetystä, kaikilla on hulluja ideoita siitä mitä lähetyksessä pitäisi tehdä ja mistä puhua.

Jos voisin, jatkaisin täällä vaikka kuinka pitkään! Tämä on mahtavin työpaikka mitä voin kuvitellakaan ja toivon että muillakin kesätyöläisillä on ollut täällä ylellä hauskaa :) Tänään on vielä luvassa lähetyksessä höpisemistä pariinkin otteeseen ja huomenna sitten on kaikki ohi. Toisaalta on mukava aloittaa kesäloma ja päästä rentoutumaan oikein kunnolla, toisaalta taas voisin olla täällä vielä paljon pidempäänkin!

Nyt palaan töiden pariin, moro!

senni

Senni-Kaisa Nurmi on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE X3M:ssä.

Viimeistä viedään

Leimasin juuri Ylen kulkukorttini viimeistä kertaa saapuakseni töihin tänne Radiotaloon. Pakkohan se on myöntää, että leimaamista tulee vähän ikävä. Sitä, kun vilauttaa kulkukorttia lukijalle ja lukija näyttää vihreää valoa päästäen hennon piippauksen (tosin pari kertaa olen saanut punaista valoa). Tänään luovutan elämäni ensimmäisen kulkukortin uusiin haasteisiin ja jään muistelemaan sitä kaihoisasti. Se on päästänyt minut monien ovien läpi, joiden takana on odottanut sadoittain Ylen kiemuraisia käytäviä täynnä kuhinaa (voin vain kuvitella, millaista täällä on, kun valtaosa väestä ei ole kesälomilla). Se on pakottanut minut nöyräksi: ensimmäisenä päivänä yritin rynniä väkisin sisään portin läpi, mutta nyt tiedän, että kulkukortissa piilee se taika, jolla ovet aukenevat.

Se kulkukortista, sillä päätoiminen tehtäväni Ylellä ei valitettavasti ole ollut tilastoida kaikkien alueen kortinlukijoiden sijainteja. Sen sijaan olen näiden neljän viikon aikana istunut kahdella eri osastolla kahdessa eri talossa. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin kulttuurin toimituksessa Isossa Pajassa, minkä jälkeen minut uskallettiin siirtää vähän kauemmaksi, tänne Radiotalon neloskerrokseen.

Kesäkuun ensimmäinen puolisko Ison Pajan uumenissa kului pääasiassa Kulttuurikunto –projektin (http://kulttuurikunto.yle.fi/) parissa. Copy ja paste tulivat tutuiksi. Purin myös vanhoja taltiointeja tekstimuotoon, eli katsoin videopätkiä ja kirjoitin ylös mitä niissä sanottiin. Oli yllättävän mielenkiintoista kuunnella vanhojen Yle-pomojen höpinöitä televisioteatterista (nykyään tunnetaan varmaankin ihan vaan tv-draamana), joka muutama vuosikymmen sitten oli upouusi juttu.

Täällä Radiotalossa olen päässyt näyttöpäätteen sijaan kosketuksiin musiikin kanssa. Olen viettänyt aikaa lämpötilaltaan miellyttävän viileässä levystössä, jonka oranssit hyllyrivistöt kätkevät sisäänsä levyn jos toisenkin. Hikisin projekti on ollut osaston varaston järjestäminen uuteen uskoon – aiempi viha-rakkaussuhde Lundia-hyllyihin lienee nyt kääntynyt silkaksi vihaksi.

Tänään siis heräsin viimeistä kertaa hypätäkseni bussiin 22 ja körötelläkseni puoliunessa kuulokkeet korvilla välin Helsinginkatu – Iso Paja. Kesälaitumet häämöttävät jo muutaman tunnin päässä. Työskenteleminen Ylellä on kieltämättä poikennut aiemmista kesätöistäni Alepassa ja Hesburgerissa. Toivottavasti minusta on ollut Ylelle apua, sillä Yle on omalta osaltaan tarjonnut aika ainutlaatuisen kesätyöpaikan!

Helteistä heinäkuuta kaikille!

Sirpa

Sirpa Kykkänen on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Kulttuurissa.

Nyt se loppuu

Viimeinen päivä, todella vaikea uskoa. Työmatkallani on puun kantoon kaiverrettu kohdussa oleva vauva, josta minun on pitänyt ottaa kuva jo monia kertoja. Olin jälleen kävelemässä siitä ohi, kun tajusin, että tämä voi olla viimeinen kerta, kun minulla on kätevästi mahdollisuus kuvata tuo taideteos. Hassu ajatus, kesätyöhön YLE:llä on tottunut aika hyvin näiden neljän viikon aikana, ja nyt se sitten loppuu.

Tämä viikko on ollut kaikista poikkeavin, sillä Summerin suorat lähetykset loppuivat viime viikolla, emmekä olekaan olleet Finnautissa. Muutenkin YLE viihteen porukat ovat pääosin lomalla, joten neloskerroksessa on hädin tuskin kourallinen porukkaa. Tekemistä ei ole ollut liiaksi: leikkipuistojen ja vieraiden etsimistä, Summeri-aiheisten kommenttien keräämistä netistä, demittämistä... Parina päivänä olemme kuvanneet ankka-animaatioita Mikon ja Joonaksen kanssa, ja eilen kuvasimme puoli-improttua parodiaa Summerin tekemisestä. Se oli hauskaa, nauroin todella paljon - ihan liikaa varmaan. Niin kivaa kuin täällä YLE:llä on ollut, kiitos kaikkien ihanien ihmisten, olen todellakin jo loman tarpeessa.

Onko YLE sitten ollut sellainen kesätyöpaikka kuin kuvittelin? Osittain kyllä, osittain ei.
Kyllä siksi, että täällä on ollut todella mielenkiintoista ja hauskaa. Olemme päässeet seuraamaan sekä suoran lähetyksen tekemistä että sketsisarjan nauhoituksia, ja vierailut uutisiin, radioon, tv-torniin, studioihin, puvustukseen sekä lavastukseen ovat olleet kiinnostava lisä. Olemme keskustelleet monien eri tehtävissä toimivien henkilöiden kanssa maskeeraajista tuottajiin ja näyttelijöistä kuvaajiin ja päässeet seuraamaan heidän työtään läheltä. Olemme kuulleet, miten me voisimme tulevaisuudessa menestyä media-alalla.
Ei siksi, että tekemistä on ollut vähemmän kuin ajattelin. Kukaan ei ole varsinaisesti pitänyt kuria, vaan työtehtävien kyseleminen ja jopa työajoista päättäminen ovat olleet hyvin pitkälti omalla vastuulla. En koe, että olisin suoranaisesti päässyt näyttämään osaamistani, ja toivon, ettemme me kesäduunarit jättäneet laiskaa tai työtävieroksuvaa kuvaa kenellekään - kysyimme aina luppoajalla mitä voisimme tehdä. Jos juuri sillä hetkellä ei löydy mitään hommaa, onko parempi katsoa eduskunnan täysistuntoa vai istua kädet ristissä odottamassa lisäohjeita?

Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin ollut elämäni paras työpaikka. Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut paljon, ja uudet kaverit eivät varmasti unohdu - onneksi on Facebook. :) Kiitos kivasta kuukaudesta Joonas ja muut kesäduunarit, Mikko alias MiniEerikki, Minttu, Kalle, Jusu, Tarja, Mursu, Tuomas ja muu Summerin porukka, Radio Millenniumin ihmiset, Uutisten, YleX:n ja Radio X3M:en esittelijät, vastaanottopisteen henkilöt, jotka aina toivottavat hyvää huomenta sekä ylipäätään kaikki, joiden kanssa olemme olleet missään tekmisissä täällä.

Kiitos mahtavasta ja monia asioita opettaneesta kuukaudesta ja tsemppiä teille, jotka ajattelitte hakea tänne ensi vuonna! Näyttäkää rohkeasti hakemuksessa ja haastattelussa, että olette persoonallisia, uteliaita ja innostuneita tyyppejä, ja käyttäytykää sen mukaan myös töissä. Silloin saatte itsekin mahdollisimman paljon irti siististä kesäduunistanne.

Ihanaa kesän jatkoa,

terveisin
Silja

Ps. Voisin ajatella media-alaa tulevaisuudessa. Kuten YleX:llä meille kerrottiin: alalle on monta tietä päästä, ja jos olet k-i-i-n-n-o-s-t-u-n-u-t lähes mistä vaan, niin sinulla on jo ensimmäinen avain taskussa!

Silja Uusikangas on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina Summerissa.